Maan ystävien alaisuudessa toimii useita jaostoja, jotka huolehtivat järjestön toiminnasta. Jaostoihin kerättiin ihmisiä jo alkuvuodesta, mutta niiden toimintaan voi hypätä mukaan pitkin vuotta.
Jäsenjaosto kaipaa mukaan jäsenhankinnasta ja muista jäsenasioista kiinnostuneita aktiiveja! Jaosto pohtii jäsenmarkkinointia sekä järjestää mahdollisuuksien mukaan erilaisia kampanjoita ja tapahtumia, joiden tavoitteena on kasvattaa yhdistyksen jäsenmäärää ja huolehtia nykyisten jäsenten jäseneduista. Jäsenjaostossa pääset tekemään ideoinnin lisäksi myös konkreettista jäsenhankinnan edistämistyötä.
Aikaisempaa kokemusta järjestötoiminnasta ei tarvita, avoin mieli ja innostuneisuus riittää mainiosti. Jäsenjaosto suunnittelee toimintaansa kokouksissa, joita järjestetään säännöllisin väliajoin. Kokoukset järjestetään useimmiten Pauligin huvilalla Helsingissä, mutta voit tulla mukaan, asuitpa missä päin Suomea tahansa. Kokouksiimme voi hyvin osallistua myös Skypen kautta!
Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan jäsenjaoston toimintaan, laita sähköpostia osoitteeseen jasenet@maanystavat.fi. Kevään kuluessa tiedossa on muun muassa kangaskassenpainantatalkoot ja mahdollisesti myös ständinpitoa tapahtumissa!
Tule mukaan näyttävään mielenilmaukseen paremman tulevaisuuden puolesta! Todellisuuden tutkimuskeskus järjestää yhteistyössä Maan ystävien kanssa Helsingin keskustassa 13.5. klo 13 Kontallaan tulevaisuuden sukupolvien puolesta -tapahtuman, jonka tarkoituksena on osoittaa mieltä elinkelpoisen maailman turvaamiseksi.
Kaikki ovat tervetulleita tapahtumaan. Tarkoituksena on kiertää Helsingin keskustaa kontaten ja näin kiinnittää huomio maapallon tuleviin sukupolviin ja siihen, että maapallomme olisi myös heille elinkelpoinen.
Tarkemmat tiedot tapahtumasta ja kontattava reitti löytyvät osoitteesta https://www.facebook.com/events/453899348286791/.
Punkit ja etenkin punkkien levittämä borrelioosi on asia joka kannattaa ottaa huomioon retkeillessään ihanassa Suomen suvessa. Näistä hyönteisistä huolimatta voi viettää kesän huoletta, varsinkin jos muistaa tehdä punkkitarkastuksen itselleen sekä myös toverilleen, varsinkin retkeilyn ohessa, esimekiksi villivihannesten keräilyn parissa.
Borrelioosin haittavaikutuksia ovat mm. eriasteiset nivelvaivat. Tauti on punkkien levittämä ja taudinkuvaltaan infektiosairaus. Tämä kansanomainen tauti on bakteerien aiheuttama. Jos bakteeria kantava punkki on ihoon pureutuneena yli vuorokauden, niin bakteeri siirtyy ihmiseen kahden kolmanneksen todennäköisyydellä. Borrelioosiin ei ole rokoitetta. Kun ilmanlämpötila nousee +5 asteeseen punkit aktivoituvat. Mustikkatyypin havumetsä on Suomessa tyypillisin puutiaisten elinympäristö.
Retkeilijät voivat viettää
punkeista huolimatta huoletonta kesää – kunhan muistaa välillä tehdä punkkisyynin itselleen ja läheiselleen!
Tässä Reumaliiton borrelioosia käsittelevän kampanjan kysely:
Vaalipäivänä 9.4. selviää, ketkä luotsaavat Suomen kuntia seuraavat neljä vuotta – ja vastaavat myös energiantuotannon isoista päätöksistä. Monissa kunnissa energiayhtiöt ovat kunnan omistuksessa, joten kunnanvaltuutetuilla on mahdollisuus edistää siirtymää kestävään energiantuotantoon. Ilmastotoimilla on kiire, ja suurten päätösten täytyy tapahtua nyt alkavalla valtuustokaudella.
Hiilivapaa Suomi -kampanja on kerännyt kampanjakaupunkiemme (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Jyväskylä) ehdokkailta sitoumuksia hiilen ja turpeen vastustamisesta. Sitoumuksia on tullut kiitettävästi eri kunnista ja puolueista – kiitokset ehdokkaille aktiivisuudesta!
Nyt on käsillä viimeiset päivät kannustaa äänestäjiä valitsemaan eri puolueiden ilmastoystävällisimpiä ehdokkaita.
Näin sinä voit auttaa:
1) Äänestä itse ehdokasta, joka on sitoutunut edistämään kuntasi luopumista hiilestä ja turpeesta. Katso sitoutumuksen tehneet ehdokkaat kampanjakaupungeissamme täältä: http://hiilivapaasuomi.fi/sitoumukset/
2) Auta kampanjan vaaliviestejä saamaan näkyvyyttä tykkäämällä ja jakamalla vaalipostauksia:
facebook.com/hiilivapaasuomi
twitter.com/HiilivapaaFI
3) Levitä tietoisuutta aiheesta sosiaalisessa mediassa ottamalla käyttöön kampanjan profiilikuvatarra tai kansikuva täältä: http://hiilivapaasuomi.fi/nayta-tukesi/
4) Juttele vaaleista ystäviesi ja perheesi kanssa ja kannusta myös heitä käyttämään ääntään! Suosittele kampanjamme vaalisitoumuksen tehneitä ehdokkaita.
Kiitos avustasi – tehdään yhdessä Hiilivapaa Suomi!
’’Hallituksen ohella Maan ystävien asioita hoitavat jaostot, joissa keskitytään viestintään, varainhankintaan, taloudenseurantaan, vapaaehtoistoiminnan tukemiseen, kansainvälisiin verkostoihin ja muihin järjestötoiminnan perusasioihin. Jaostot koostuvat vapaaehtoisista aktiiveista. Jokaisessa jaostossa on vähintään yksi hallituksen jäsen tukemassa jaoston toimintaa sekä takaamassa sisäisen viestinnän sujuvuuden hallituksen ja jaostojen välillä. ’’
Tänä vuonna jaostojen perehdytyspäivä oli sunnuntaina 12. helmikuuta, juuri hallituksen kokousta seuraavana päivänä. Oli suuri ilo huomata, että paikalle oli saapunut monta jaostotyöstä kiinnostunutta! Tänä vuonna jaostoissamme aloitti sekä uusia että vanhoja tekijöitä, joten uskon että toimintamme tulee olemaan monipuolista ja entistäkin vaikuttavampaa. Päivä oli pitkä mutta sitäkin antoisampi. Näin uutena Maan ystävänä on aina opettavaista kuulla millaista toiminta on edellisvuosina ollut, sekä keskustella siitä mihin suuntaan haluaisimme järjestön kehittyvän! Jaostot ovat oiva mahdollisuus päästä sukeltamaan mukaan järjestötoimintaan, sekä henkilökohtaisesti odotan innolla edessä olevaa vuotta viestintäjaostolaisena!
Muistakaa, että jaostotoimintaan ovat myös uudet toiminnasta kiinnostuneet aktiivit lämpimästi tervetulleita mukaan vuoden ympäri! Jaostotyöhön voit osallistua mistä päin Suomea tahansa, sillä kokouksiin voit osallistua myös internetin välityksellä. Ota yhteyttä suoraan sinua kiinnostavaan jaostoon ja kysy rohkeasti lisää!
Vuonna 2017 MY:llä on seitsemän jaostoa, joiden yhteystiedot löydät alta.
Hallitus kokousti pirteän talvisena lauantaipäivänä 11.2. Pauligin huvilalla. Kokous lähti käyntiin hyväntuulisissa tunnelmissa perinteisellä fiiliskierroksella: tällä kertaa hallituslaiset saivat käyttää verbaalista luovuuttaan sekä positiivista ajatteluaan, kun kiellettyjä sanoja olivat ’kiire’ ja ’väsymys’. Kokouksessa syntyi paljon mielenkiintoista keskustelua ja oli ilo huomata, miten tuoreen hallituksen työtavat muotoutuvat koko ajan toimivimmiksi sekä oman hallituskokoonpanomme näköisiksi.
Onni on saada jakaa vastuuta järjestön toiminnasta näin motivoituneiden ja innostavien persoonien kanssa. Jo vasta alkutaipaleillaan olevan hallituskauden aikana tunnen oppineeni paljon: oli kyse sitten Maan ystävistä järjestönä, hallitustyöstä tai järjestötoiminnasta ylipäätään. Vaikka edessä on vielä paljon kovaa työtä, tekemisen kautta oppimista sekä pähkinöitä purtavaksi, tunnen löytäneeni paikan jossa saan olla myötävaikuttamassa muutoksen tekemiseen maailmassa. Onneksi uskalsin hypätä mukaan ja tulla uutena järjestötoimijana mukaan Maan ystävien hallitukseen!
Uusi hallitus kokousti Helsingissä perehdytysviikonlopun päätteeksi (14.-15.1) Pauligin huvilalla pakkaspäivän auringon säteiden kimaltaessa lumihangille. Työsarkaa riittänee varmasti kuukausien varrella, mutta kun mukana on niin paljon mahtavaa porukkaa joiden kanssa tulee olemaan ilo kokoustaa, viettää aikaa ja suunnitella järjestön sääntöjen puitteissa toimintaa tämän vuoden aikana, niin mukana voi olla turvallisin mielin!
Hyvä seura, kasvishernekeitto ja uudet opit tekivät talvisen auringossa kylpevän sunnuntaipäivän päätteeksi tehtävänsä ja yllätyksenä toimistolta saadut uudet paidat ilahduttivat koko tiimiä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin myös omasta yhteyshenkilön roolistani hallituspestiläiseksi, kun vielä viime vuonna tuo ajatus hallituslaisena olemisena oli vielä kaukainen seikkailu, vaikka tiedossa olikin miten erilaista se voisi olla muihin järjestössä tehtäviin toimiin verrattuna. Kuvasta puuttuvia muita hallituslaisia 2017 jotka olivat viikonloppuna paikalla joko skypen välityksellä tai läsnä olivat: Anni kiviranta, Eija Kärkkäinen ja Noora Ojala. Iso kiitos myös perehdyttäjille!
Talvisena sunnuntai-iltapäivänä 11.12. Pauligin huvilan tunnelmallisessa salissa kokoontui yhteen paljon jännittynyttä odotusta ja helpottunutta kokemusta.Vuoden viimeistä Maan ystävien hallituksen kokousta kutsutaan perinteisesti hallituksenvaihtokokoukseksi. Nyt paikalla oli suurin osa sekä vanhasta että uudesta hallituksesta.
Hallituksenvaihtokokous antaa uusille hallituslaisille mahdollisuuden nähdä ja seurata hallituksen kokoustyöskentelyä pohjaksi omalle tulevalle työlleen. Uudet ja vanhat hallituslaiset saavat ja vaihtavat tietoa sekä tutustuvat toisiinsa.
Kollektiivinen kiinnostus ja tietysti myös kasvishernekeitto antoi voimia kokouksen osallistujille, viimeisen asialistan läpikäymiseen ja viimeisiin hallituspäätöksiin.
Kokouksen päätöskopautuksessa oli ripaus haikeutta, sillä päätin samalla kauteni puheenjohtajana ja hallituslaisena. Puheenjohtajavuoteni oli vaiheikas, mutta haasteistakin selvittiin (mm. voitettiin ja saatiin pidettyä toimitilamme Pauligin huvilalla) kokemuksista oppineina. Vuosi oli työntäyteisyydessään myös yhtä juhlaa: Maan ystävät täytti 20 vuotta. Monipuolinen aktiivinen yhteiskunnallinen ympäristöjärjestö ansaitsee kaikki onnittelut!
Sain olla kaksi vuotta Maan ystävien hallituksessa, ensin varapuheenjohtajana ja sitten puheenjohtajana. Puheenjohtajistossa ja muutenkin hallituksessa toimimista voi verrata näköalapaikkaan – harmi vain, ettei kiireen keskellä juuri ehdi nauttia maisemista!
Nyt luopuessani hallitustyöskentelystä keskittyäkseni ilmastokampanjassa toimimiseen ja Yhteisöenergia-kampanjan vetämiseen haluan kiittää vielä sekä vuoden 2015 että 2016 hallitusta vastuullisuudesta ja aktiivisuudesta – tälle vuodelle kiitokset myös yhä enemmästä töiden jakamisesta. Toivotan samalla onnea uudelle puheenjohtajalle, varapuheenjohtajille ja tulevalle hallitukselle, jossa on uuden innostuksen lisäksi mukana myös hallituskokemusta varmaan toimivana sekoituksena.
Kiitokset kaikille Maan ystäville, aktiiveille ja yhteistyötahoille tästä vuodesta, ja loman iloa kaikille! Onnea uuteen vuoteen 2017, tehdään siitä yhdessä parempi ja oikeudenmukaisempi vuosi ympäristölle, luonnolle, eläimille ja meille ihmisille!
Termi ”kala” on summittainen yleisnimitys erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia omaavista eläimistä. Kalat ovat hyvin moninainen eläinten ryhmä. Lajeja on kaikkiaan noin 33000, mikä on enemmän kuin muissa selkärankaisluokissa yhteensä [1].
Koska kalojen kokemuksellisuus on tullut pitkälti sivuutetuksi tai kyseenalaistettu, jopa niinkin yksinkertaisten ja perustavien tuntemusten kuin kivuntuntemiskyvyn suhteen, lienee paikallaan tehdä lyhyt vilkaisu aiheeseen.
Kalojen aivoissa on rakenteita, joiden evolutiivinen alkuperä on sama kuin meidän neokorteksillamme. Niiden kehossa on muitakin vastaavuuksia, kuten A-delta-säikeitä ja C-säikeitä, eli samoja hermosäikeitä, joita nisäkkäät käyttävät kivun aistimiseen. Kalojen aivoissa ei kuitenkaan ole neokorteksia eli aivokuoren ulointa kerrosta, joka on nisäkkäillä tärkeässä osassa tuntemusten käsittelyä. Tämän takia pitkään oletettiin, että ne eivät voi myöskään tuntea kipua. Vanha päätelmä neokorteksin puuttumisen ja kokemuksellisuuden puuttumisen välisestä yhteydestä on kuitenkin osoitettu vääräksi. [2] Sittemmin on tullut toistuvasti todetuksi, että kalat pystyvät välttelemään kivuliaita tilanteita ja muuttamaan käyttäytymistään sen mukaisesti.
Eläinten hyvinvoinnin tutkimuslaitos kirjoittaa kansainvälisistä tutkimuksista, joissa kalojen kykyä kivun kokemuksiin on testattu muun moassa kirjolohilla. Kun tutkijat ruiskuttivat niiden huuliin etikkahappoa, ne hankasivat huuliaan akvaarion pohjaan, huojuttivat itseään eivätkä syöneet. Kalat, joita lääkittiin morfiinilla, käyttäytyivät kuin eivät olisi altistuneet etikkahapolle alkuunkaan. ”Samaa ilmiötä käytetään muidenkin eläinten kipututkimuksissa: jos kipulääke saa eläimen lopettamaan kipukäyttäytymisensä, kipu on hyvin todennäköisesti ollut eläimelle todellinen, subjektiivinen kokemus eikä vain robottimainen refleksi” toteaa biologi Helena Telkänranta eläintutkimuksen blogissa. [2]
Etologi ja Eläimellinen nautinto -kirjan kirjoittaja Jonathan Balcome haastaa kalojen käyttäytymisen selitykset, joissa niiden toiminta nähdään vain refleksinomaisena reagointina ympäristön ärsykkeisiin. Koska kalat ovat säilyneet hyvinkin muuttumattomina vuosimiljoonia, niitä pidetään ”alkeellisina”, kun taas myöhemmin kehittyneet lajit apinat ja ihmisapinat nähdään ”korkeampina” eläiminä. Balcombe korostaa tällaisen ajattelun arvolatautuneisuutta: ikivanhat piirteet ovat säilyneet monilla kaloilla, koska ne ovat niin toimivia. Ne voitaisiin yhtä perustellusti pitkän evoluutionsa johdosta luokitella pidemmälle kehittyneiksi. Kalojen evoluutio ei ole pysähtynyt. Pitkän evoluutionsa aikana kaloilla on ollut runsaasti aikaa luoda joustavia ja monimutkaisia käyttäytymismalleja. [3]
Balcomben mukaan kalojen ilmeettömyys saattaa olla syynä niiden tunteiden kieltämiseen. Johdonmukainen tulkinta ilmeiden puuttumisen yhteydestä tunteiden puuttumiseen ei kuitenkaan ole. Ehkä ainoaa poikkeusta, belungavalasta lukuun ottamatta, monimutkaisesta kommunikaatioista ja sosiaalisista suhteista tunnetut valaatkaan eivät ilmehdi. [3] Ilmeiden sijaan kalat voivat viestiä tunnetiloistaan muilla keinoin, esimerkiksi kalan kokema pelko saattaa ilmetä värien kalpenemisena [4].
Kaloja tapetaan ruoaksi enemmän kuin muita eläimiä yhteensä. Sikäli kun tunnustamme kalat tunteviksi olennoiksi, kuten niiden kipua, muistia ja oppimista koskevan tiedon valossa olisi syytä, niitä koskevat hyvinvointiongelmat koskettavat valtaisia määriä eläimiä. Yleisin tapa jolla kaloja tapetaan on kalojen jättäminen kannelle tai siimaan, jolloin ne tukehtuvat kuoliaaksi. Joillekin kaloille tukehtuminen on hyvin hidas tapa kuolla. Esimerkiksi meriahvenelta kestää noin 60 minuuttia ennenkuin se menettää tajuntansa tai kuolee. [5]
Kaupallinen kalastus tuhoaa merten ekosysteemejä kiihtyvää tahtia. Merillämme seilaava yli sata metrinen alus voikin vetää perässään 600 m verkkoa ja 50 km pitkää siimaa. Mereneläviä pyydetään 80 miljoonaa tonnia joka vuosi, joka tarkoittaa noin kahta miljardia eläintä. Noin 40 % pyydetyistä eläimistä ei kuulu teollisuuden haluamiin kalalajeihin, vaan niitä pidetään ”sivusaaliina”. Sivusaaliiksi luokitellut eläimet pudotetaan yleensä kuolleena tai vahingoittuneena mereen.
Valtamerien kalakannat ovat pienentyneet murto-osaan siitä, mitä ne olivat teollisen kalastuksen alkaessa 1950-luvulla. On arvioitu, että nykyisellä tahdilla meret tyhjenevät kaloista vuoteen 2048 mennessä [6]. Sekä ympäristö-, eläinoikeus-, että ihmisnäkökulmasta katsottuna olisikin tärkeää toimia laajemman tietoisuuden herättämiseksi ja nykyisen kehityskulun pysäyttämiseksi.
1. FishFeel. fishfeel.org.
2. Helena Telkänranta. 2012. Kaloillakin on tuntemuksensa. Eläinten hyvinvointikeskus. http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/2012/08/29/kaloillakin-on-tuntemuksensa/
3. Jonathan Balcombe. 2014 Eläimellinen nautinto. Into Kustannus Oy.
4. Oikeutta eläimille. Tiesitkö tämän kaloista? http://oikeuttaelaimille.fi/tietoa/muu-elainten-kaytto/tiesitko-taman-kaloista
5. Dinesh Wadiwel. Fisheries and fish welfare: an uncanny silence. http://sydney.edu.au/environment-institute/blog/fisheries-and-fish-welfare-an-uncanny-silence/
6. The Black Fish. Losing Nemo – official site. http://theblackfish.org/film/
Maan ystävien jokasyksyinen kokoontuminen, syysväentapaaminen, on jälleen tältä erää takanapäin. Paikkana toimi tällä kertaa Porin edustalla sijaitseva idyllinen Reposaari puutaloineen ja tuulimyllyineen. Mutkikkaista matkajärjestelyistä huolimatta väentapaaminen kokosi kelpo joukon maan ystäviä eri puolilta Suomea keskustelemaan, oppimaan, päättämään, halaamaan, nauramaan, juhlimaan, ideoimaan, saunomaan, syömään ja niin edelleen. Syysväentapaamisen aikaan on tyypillisesti pimeää, sateista ja tuulista, ja sitä vasten ihmisissä hehkuva valo ja lämpö korostuvat vielä tavallistakin enemmän.
Kuten yleensäkin, väentapaamisen ohjelma oli monipuolinen: vierailu tuulivoimapuistoon, työpajat mm. hankesuunnittelusta ja toiminnassa jaksamisesta, ruokatoimintaryhmän ja Hiilivapaa Suomi -kampanjan sessiot ynnä muut takasivat jokaiselle jotakin, ja monenlaisia lupaavia ideoita laitettiin jälleen kerran liikkeelle. Keskustelu ympäristöliikkeen muuttuvasta roolista käynnissä olevan ympäristökriisin keskellä toi väentapaamiseen synkempiäkin, mutta tuiki tarpeellisia sävyjä, ja tämä tärkeä kollektiivinen pohdinta saa varmasti jatkoa muissa yhteyksissä.
Kokemukseni mukaan väentapaamiset – ehkä vieläpä erityisesti syysväentapaamiset – sisältävät järjestäjän näkökulmasta usein myös jonkin verran arvaamattomia käänteitä, viime hetken säätöä, suunnitelmien viilaamista lennosta ja valmistelua, jonka olisi voinut tehdä paljon aiemminkin. Toisaalta ne ovat myös hyvin palkitsevia tapahtumia, kun näkee, miten ihmiset saavat niistä yhtä ja toista irti, miten järjestö menee taas jollakin tapaa eteenpäin ja miten uudet yhteydet syntyvät ihmisten ja ryhmien välille. Tämä toistui taas Reposaaressa, ja vaikkei oma kokemukseni ulotu kuin muutamien vuosien taa, olen valmis uskomaan, että nämä piirteet olivat mukana jo kaksikymmentä vuotta sitten, kun väentapaamiset vielä hakivat muotoaan.
Kahteenkymmeneen verrattuna neljä vuotta on ehkä lyhyt aika, mutta hallitusrupeamaksi se on Maan ystävissä pitkänpuoleinen. Syysvuosikokous valitsi pitkästä aikaa hallituksen, jossa allekirjoittanut ei ole mukana, ja hyvä niin. Neljä vuottani hallituksessa, joista kaksi puheenjohtajana, ovat sisältäneet sadoittain erilaisia kokouksia, ison liudan hankkeita ja prosesseja sekä niin paljon sähköpostia, etten todellakaan halua edes tietää. Pestiin kuuluu väistämättä paljon kaikenlaista säätämistä, mutta se on myös antanut ja opettanut valtavan paljon. Vuosien varrella olen saanut työskennellä ihanien ihmisten kanssa paremman maailman puolesta sekä nähdä, kuinka järjestö kehittyy, ja kuinka takaiskuista ja maailman menon huolestuttavasta suunnasta huolimatta työmme kantaa myös hedelmää. Eipä maailma valmiiksi tässä ajassa tullut, eikä tullut Maan ystävätkään, joten työtä piisaa jatkossakin. Hallitusvuosien jälkeen jää taas enemmän aikaa toisille toimimisen tavoille.
Nyt kun omassa toiminnassani jonkinlainen vaihe päättyy ja tarkastelen näitä kuluneita vuosia hallituksessa, puheenjohtajistossa, työryhmissä, jaostoissa, toimintaryhmissä, hankkeissa ja paikallisryhmissä, näen niissä niin timantin kuin ruosteenkin. Kaiken tämän jälkeen on kiitollinen ja eittämättä myös jotenkin huojentunut olo. Toivotan uudelle hallitukselle intoa ja inspiraatiota sekä Maan ystäville menestystä seuraavillekin vuosikymmenille!
