Alkusyksy on ollut Euroopassa kohtuusliikkeen ja post-growth ajattelun vilkkaan toiminnan aikaa. Elokuussa pidettiin Malmössä kuudes kansainvälinen Degrowth-konferenssi ja syyskuussa Brysslissä merkittävä Post-growth -konferenssi. Molemmissa Friends of the Earth oli yhtenä näkyvänä järjestäjänä.

 

Malmön degrowth -konferenssi

Malmön konferenssiin kokoontui elokuun lopulla lähes tuhat kestävän tulevaisuuden tutkijaa ja tekijää. Kokoontumisen teemana oli dialogi myrskyisinä aikoina yleistavoitteena ekologinen kestävyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Friends of the Earth tuli tapahtumaan keväällä laaditun raportin ”Sufficiency: Moving beyond the gospel of eco-efficiency”. Sen laatimiseen osallistunut saksalainen Joachim Spangenberger esitteli työpajassa FoEE:n työtä kohtuuspolitiikan parissa. Agendalla ovat mm. työajan lyhentäminen ja henkilökohtaiset rajat luonnonvarojen käytölle.

Suomesta Malmössä oli mukana yli kaksikymmentä osallistujaa, moni Maan ystävien entisiä tai nykyisiä aktiiveja. Junamatkalla Malmöön Tuuli Hirvilammi ja Marko Ulvila tekivät tiedotteen konferenssista ja kohtuusliikkeen ehdotuksista. Tiedote ’Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää järjestelmätason muutoksia’ löytyy tämän tekstin lopusta. Helsinkiläinen Ruby van der Wekken oli yhtenä panelistina rahaa käsittelevässä pääistunnossa, missä hän kertoi Helsingin aikapankista ja vaihtoehtoisten rahojen ja yhteisen (commons) tärkeydestä.

Ruotsin Jordens Vänner oli esillä erityisesti konferenssin avajaisissa Folkets Parketissa, missä järjestön entinen pj. Ellie Civjet oli yksi kolmesta pääpuhujasta. Ellie veti myös päätöspäivän mielenosoituksen teemalla Rättvist i Malmö / Justice in Malmö.

Degrowth-konferenssin päätöspäivän mielenosoituksessa vaadittiin mm. fossiilisten polttoaineiden jättämistä maahan, ympäristöoikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta. Kuvassa Jordens vännernin entinen pj. Ellie Civjet (vas) ja keltaisen banderollin päissä aktiivit Tord Björk ja Birgitta Hedström.

Konferenssin jälkeen pidettiin mm. Skånen Jordens vännerin aloitteesta pienimuotoinen Norden i Rörelse – tapaaminen, jossa aktiivit erilaisista liikkeistä vaihtoi kokemuksia ja näkemyksiä mm. rauhan, maatalouden, ay-toiminnan ja ympäristökysymyksen tiimoilta. Päivän aikana kuultiin mm. Brasilian maattomien järjestön MST:n jo vuoden 2009 Belemin Maailman sosiaalifoorumissa käynnistämästä International Peoples’ Assembly aloitteesta. Samoin työstettiin ehdotuksia Ukrainan kriisin liennyttämiseksi mm. vaatimalla perusteellista tutkintaa ja oikeusprosessia Odessan yli 40 kuolonuhria vaatineesta väkivaltaisuudesta toukokuussa 2014.

 

Brysselin post-growth -konferenssi 18-19.9.

Friends of the Earth oli yhtenä järjestäjänä Euroopan parlamentissa pidetyssä Post-Growth 2018-konferenssissa. Sen isänniksi oli saatu parlamentista viisi puolueryhmä kokoomuksesta vasemmistoon. Järjestäjinä toimivat FoEE:n lisäksi mm. Université Libre de Bruxelles, ammattilittojen eurooppalainen kattojärjestö ETUC ja Reseach and Degrowth -järjestö.

Konferenssi alla julkaistiin yli kahdensadan tutkijan vetoomus ”Eurooppa, on aika lopettaa kasvuriippuvuus”. Siinä mm todettaan, että ”nykyisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen Euroopassa ei vaadi lisää kasvua vaan reilumpaa jo aikaansaatujen tulojen ja vaurauden jakoavaaditaan mm.”. Vaatimuksena on mm. EU:lle vakaus- ja hyvinvointisopimus, parlamenttiin post-growth -toimikunta ja jokaiseen jäsenmaahan taloudellisen siirtymän ministeriö.

Vetoomuksen voivat kaikki halukkaat  allekirjoittaa täällä: https://you.wemove.eu/campaigns/europe-it-s-time-to-end-the-growth-dependency

Konferenssin keskusteluissa käsiteltiin muun muassa talouspoliittisten mallien voimaa, energia- ja ilmastopolitiikkaa, BKT:lle vaihtoehtoisia talouskehityksen mittareita sekä kauppapolitiikan ympäristövaikutuksia.

Keskusteluihin osallistui kiitettävästi myös vaikutusvaltaisia EU:n päätöksentekijöitä, kuten kilpailukomissaari Margrethe Vestager, komission työllisyyden, sosiaaliasioiden ja inkluusion pääosaston (DG EMPL) johtaja Joost Koorte sekä useita europarlamentaarikkoja. Lisäksi konferenssissa kuultiin mm. Prosperity without growth -kirjan kirjoittajaa Tim Jacksonia, Degrowth- kirjan julkaissutta tutkija Giorgos Kallisia sekä lukuisia muita nimekkäitä tutkijoita ja järjestöjen edustajia.

Brysselin post-growth konferenssin arvokkainta antia oli kiistatta päättäjien, tutkijoiden sekä järjestötoimijoiden kokoaminen aiheen äärelle. Kestävä siirtymä kasvunjälkeiseen aikaan edellyttää, ettei aiheesta keskustella vain tutkijoiden ja aktivistien pienissä piireissä, vaan myös päättäjät ja yritykset saadaan mukaan rakentamaan oikeudenmukaista hyvinvointia ympäristön kantokyvyn rajoissa.

* * *

Liite: Kohtuusverkon tiedote Malmön degrowth-konferenssista 21.8.2018

Suomalaisdelegaatio Malmön Degrowth-konferenssissa: Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää järjestelmätason muutoksia

Kaksikymmentä suomalaista tutkijaa, kansalaisaktivistia ja järjestötyöntekijää osallistuu tällä viikolla Malmössä järjestettävään kansainväliseen Degrowth-konferenssiin. Kuudetta kertaa järjestettävä Degrowth-konferenssi kerää yhteen satoja tutkijoita ja aktivisteja vaatimaan vaihtoehtoja ympäristöongelmia ja sosiaalisia kriisejä ruokkivalle kasvutaloudelle.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen tarve on konkretisoitunut viime aikoina koettujen metsäpalojen, kuivuuden, tulvien ja ennätyshelteiden seurauksena. Tuoreen tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksen kriittinen raja saattaa olla jo kahden asteen lämpenemisessä. Jos hillitsemisessä epäonnistutaan, maapallon luonnonprosesseja ja ilmastoa säätelevät systeemit voivat muuttua peruuttamattomalla ja ihmiskunnalle hyvin vahingollisella tavalla.

Degrowth on suunnan kääntämistä, kestävän ja oikeudenmukaisen vaihtoehdon valitsemista. Degrowth tarkoittaa pyrkimystä sellaiseen yhteiskuntaan ja talouteen, joka tuottaa hyvinvointia kaikille luonnon kantokyvyn rajoissa. Se tunnustaa rohkeasti yhteyden kasvun ja globaalikriisin välillä: lisääntyvä tuotanto ja kulutus kasvattavat ilmastopäästöjä ja kiihdyttävät luonnonvarojen käyttöä.

Koska suomalaisen hyvinvointivaltion keskeiset instituutiot kuten työ, toimeentulo ja julkiset palvelut on sidottu tiukasti kasvuun pyrkivään talouteen, siirtyminen kohtuutalouteen tarkoittaa myös näiden järjestämistä uudella tavalla. Meidän onkin suunnattava rohkeasti kohti laajoja järjestelmätason muutoksia. Ne ovat haastavia, mutta haasteiden kieltäminen tai niiden vältteleminen ei ole kuitenkaan kestävä ratkaisu. Emme voi ajatella, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Suunnanmuutoksen ohittaminen on epäoikeudenmukaista tuleville sukupolville.

Malmön Degrowth-konferenssissa hahmotellaan vaihtoehtoja ja työstetään eteenpäin nykyistä kestävämpiä malleja ja ratkaisuja. Oleellista on pyrkimys kohtuuteen eli tuotannon ja kulutuksen vähentäminen riittävälle tasolle. Kohtuutta on tavoiteltava demokraattisesti ja poliittisen osallisuuden kautta.

Konferenssissa tuodaan elävästi esiin, kuinka kohtuutaloutta rakennetaan jo ympäri maailmaa paikallistalouksissa kuten erilaisissa osuuskunnissa ja järjestöissä. Konkreettisia aloitteita ovat muun muassa paikallisrahojen kehittäminen, solidaarisuustalous, teknologiauskon kyseenalaistaminen, kaivostoiminnan rajoittaminen, dialogisuus ja avoimen tiedon käyttö.

Kansainvälisessä tutkimuksessa hahmotellaan myös uudenlaista ekososiaalipolitiikkaa kestämättömän hyvinvointimallin tilalle. Tutkimus tarjoaa rohkaisevia näköaloja hyvinvoinnin edistämiseen. Esimerkiksi perustulo, työajan lyhentäminen, rahapolitiikan uudistaminen ja energiaverotuksen kiristäminen voisivat olla konkreettisia kohtuutalouden politiikkatoimia, joiden avulla voitaisiin turvata työtä ja toimeentuloa kasvusta riippumatta.

Suomalainen kohtuusliike kokoontuu seuraavan kertaan Kohtuus Kymenlaaksossa tapahtumassa Kotkassa 21.-23.9.2018.

Lisätietoa:

Tuuli Hirvilammi, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto puh. 0407262254, tuuli.hirvilammi ät gmail.com
Marko Ulvila, tietokirjailija ja aktivisti, puh. 0445332368, marko.ulvila ät kapsi.fi

Malmön Degrowth konferenssi https://malmo.degrowth.org/
Kohtuus Kymenlaaksossa http://kohtuuskymenlaaksossa.net/ 

Marko Ulvila ja Elina Mikola

Kuulumisia Maan ystävät ry:n 19.5. hallituksen kokouksesta Porvoosta

Tämänvuotisella hallituksellamme on vahva helsinkiläisedustus, ja olemme tavanneet pitää kokoontumiset liki yksinomaan Maan ystävien toimistolla, Pauligin huvilalla Helsingissä. Huhtikuussa kevätvuosikokouksen aikaan syntyi kuitenkin idea herättää henkiin vanha traditio, eli Maan ystävien paikallisryhmien kulmilla kokoustaminen. Kokoustaminen eri puolella Suomea oli ollut tavallinen käytäntö vielä 2000-luvun alkupuolella, mutta viime vuosina kokoukset olivat pitkälti keskittyneet pääkaupunkiin. Toukokuista kokousta varten saimmekin kutsun Porvooseen, jossa Porvoonseudun Maan ystävät ovat viime vuosina aktivoineet toimintaansa. Kokouksessa olikin kiinnostavaa kuulla Porvoonseudun Maan ystävien alkuvuoden toiminnasta sekä tulevista toimintaideoista.

Porvoossa meitä vastassa oli paikallinen aktiivi, jonka johdatuksella kiertelimme hiukan Porvoon keskustaa ennen WSOY-talossa järjestettyä kokousta. Tarkoituksemme oli myös saada kokousasiat päätökseen pikaisesti, jolloin kokouksen jälkeenkin olisi jäänyt aikaa tutustua Porvoon vanhaankaupunkiin ennen paluubussimme lähtöä. Tämä ei kuitenkaan hyvistä aikomuksistamme huolimatta toteutunut, vaan intouduimme tapamme mukaan keskustelemaan asioista niin perusteellisesti, että kokouksemme venyi yliajalle. Siitä huolimatta kauniit maisemat ja hyvä sää inspiroivat todennäköisesti useampaa hallituslaistamme kesäisiin Porvoon-reissuihin.

Kokouksessa käsittelimme tuttujen talousseuranta- ja jäsenhyväksyntäasioiden lisäksi Maan ystävien nykymuotoista rakennetta ja sen mahdollisia uudistuksia. Pohdimme, miten saisimme toimintaan mukaan yhä enemmän kiinnostuneita ihmisiä, jotta nykyisten aktiivien työtaakka ei olisi kohtuuttoman suuri. Toisaalta, mietimme myös sitä miten saisimme olemassa olevaa aktiivien tietämystä siirrettyä eteenpäin, ja yhdistettyä uusien ihmisten innokkuuden ja uudet näkemykset vanhempaan kokemukseen ja tietämykseen. Käsittelimme myös yleistä toimintakultuurin muuttamista tunnustavampaan ja palkitsevampaan suuntaan. Myös kansainvälisen viestinnän tehostaminen oli asialistallamme. Aiheet herättivät paljon keskustelua. Yhteinen näkemyksemme kuitenkin oli, että toimintakulttuurin ja -käytänteiden muutosten tulisi lähteä jäsenistöstämme käsin. Siispä jatkamme toiminnan kehittämisen suunnittelua väentapaamisen yhteydessä Pyhäjoella ensi viikolla.

Kaiken kaikkiaan pikainen visiitti Porvoossa sujui oikein hyvin. Haluaisin koko hallituksen puolesta kiittää porvoolaisia aktiivejamme, jotka ottivat meidät avosylin vastaan ja tarjosivat kokouksellemme mainiot puitteet.

Pian edessä onkin jo 7.-10.6. järjstetettävä väentapaaminen, jonka ilmoittautuminen on auki vielä huomiseen. Katso ilmoittautumisohjeet linkistä http://maanystavat.fi/tapaamiset ja tule mukaan tapaamaan vanhoja ja uusia tuttavuuksia Pyhäjoelle!

Hallituksen puolesta,

Kristina,

2. pj

Kaakkois-Lapissa sijaitsevan 3 930,91 km²:n Kemijärven, aiemmin Suomen pohjoisinmman kaupugin, alueeseen kuuluu Suomen suuriin järviin 230,91 km²:llään lukeutuva Kemijärvi Kemijoen varrella. Järven rannalle on suunnitteilla sellutehdas eli biojalostamo Boreal Bioref.

Ympäristöhallinnon yhteisessä verkkopalvelussa hanketta kuvataan näin:

Boreal Bioref Oy suunnittelee Kemijärvelle tuotantokapasiteetiltaan noin 500 000 t/a biojalostamoa. Se tuottaisi perinteisen pitkäkuituisen sellun lisäksi mm. liukosellua, mikrokiteistä sellua (MCC), mäntyöljyä, biokaasua ja maanparannusaineita sekä sähköä valtakunnan verkkoon. Biojalostamo sisältää sellutehtaan lisäksi MCC:n tuotantolaitoksen, biokaasun tuotantolaitoksen sekä energiantuotantoon liittyvät yksiköt. Jalostamo sijoittuisi Kemijärven Patokankaan alueelle entisen Stora Enso Oyj:n sellutehtaan alueen pohjoispuolelle. Tavoitteena on saada hankkeen toteutuksen edellyttämät luvat vuoden 2018 alkuun mennessä ja käynnistää biojalostamon tuotanto vuonna 2020.
 

Boreal Bioref -biojalostamon ympäristölupahakemus on lähtenyt kuulutuksille. Hakemusasiakirjat löytyvät nyt aluehallintoviraston Lupa-tietopalvelustaⁱ. Kuulemisaika on 8.3.–24.4., jona aikana hakemuksen johdosta voi esittää muistutuksen/mielipiteen.Boreal Biorefin teettämä YVA-selvitys herättää kysymyksiä hankkeen ympäristövaikutuksista.

Selvityksessä on selviä virheitä ja puutteita. YVA-selvitys ja Kemijärven kalastusalueen lausunto löytyvät internetistä ja jo pelkästään niiden avulla on mahdollista saada huolestumiseen riittävä kuva monista hankkeeseen liittyvistä riskeistä.
 

Huolta aiheuttaa erityisesti, että tehdas hakee lupaa poiketa neljälle alkuaineelle asetetuista rajoituksista, vaikka näiden raskasmetallien päästöistä ei ole YVA-selosteessa tehty minkäänlaista arviota.

”Samalla hakemuksella yhtiö pyytää aluehallintovirastoa määräämään käsiteltyjen jätevesien purkupaikan kohdalle sekoittumisvyöhykkeen, jonka alueella voidaan poikeata asetuksen 1022/2006 mukaisesta ympäristölaatunormista kadmiumin, lyijyn, elohopean ja nikkelin osalta”

Lisäksi tehdas tulisi päästämään järveen esimerkiksi fosforia, typpeä, sulfaattia, natriumia ja halogeeniyhdisteitä. Myös jäteveden lämpötilalla on ympäristövaikutuksia.

Tehdasta rakennettaessa tuhotaan luonnontilaisia lähteitä.

Ympäristöongelmat eivä rajoitu vesikysymyksin. Ilmaan päästetään rikkidioksidia, hajurikkiyhdisteitä, typen oksideja jne. YLEn uutinen kertoi 6.7.2017, että ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan ”rikkidioksidin ja typenoksidien päästöt ilmaan ovat vanhan sellutehtaan toiminnan loppuvuosien päästöjä suuremmat”.

Ovesta ulos ja toiselta puolen sisään: pyöröovi

Kemijärven kuntapäättäjien ja tehdashankkeen yhteyksissä on kummallisia piirteitä. Herää kysymys jääviydestä.

Tehtaan toimitusjohtaja, pitkäaikainen keskustan kaupunginvaltuutettu Heikki Nivala toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana samaan aikaan kun Kemijärven Kehitys Oy myönsi tehtaalle 350 000 euron lainan, jonka takaisinmaksusta Koti-Lappi uutisoi 7.11.2016. Kemijärven Kehitys Oy on kokonaan Kemijärven kaupungin omistama kehitysyhtiö. Tuohon aikaan hankkeen toteutumisesta ei vielä ollut juuri takeita, joten hankkeeseen liittyvä suuri riski oli lähes yksinomaan kaupungin harteilla.

Kemijärven kaupungin vuoden 2017 tilintarkastuskertomuksen 11.12.2017 päivätyssä tarkastusmuistiossa todetaan, että Kemijärven kaupunginhallituksen kokous 8.2.2016 ohjeisti Kemijärven kehitys Oy:tä rahoittamaan ”yhtiötä enintään 500.000 eurolla”. Saman asiakirjan mukaan päätös 350 000 euron lainasta tehtiin kaupunginhallituksen kokouksessa 11.4.2016.

Tarkastusmuistiossa todetaan, että kaupunginhallituksen 8.2.2016 lainaohjeistusta oli tekemässä viisi esteellistä henkilöä (suluissa esteellisyyden syy):

Kokouksen puheenjohtajana Lea Soppela (Borea Bioref Oy:n hallitus, ero 13.5.16, yhteisöjäävi)
Esa Kangas (Kemijärven Kehitys Oy:n hallitus, yhteisöjäävi)
Tarja Perälä (Kemijärven kehitys Oy:n hallitus, yhteisöjäävi)
Anita Ruokamo (Kemijärven kehitys Oy:n hallituksen varaj., yhteisöjäävi)
Heikki Nivala (Boreal Bioref Oy:n hallitus, yhteisöjäävi)

Samassa kokouksen kohdassa Heikki Nivala oli kokouspöytäkirjan mukaan itse päättämässä ohjeistuksesta, että Boreal Bioref Oy:n ”yhtiön hallitukseen tulee valita Kemijärven Kehitys Oy:n toimitusjohtaja Kaupungin hallinnosta luottamushenkilö, valtuuston puheenjohtaja Heikki Nivala”.

Kyseinen ohjeistamista koskeva pöytäkirjan kohta merkittiin pöytäkirjan liitteeksi ei-julkisena. Tarkastusmuistiossa kuitenkin todetaan, että tilintarkastajan mukaan ”kaupunginhallituksen konserniohjeet eivät ole Lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta 20 § kohdan 17 ja 20 mukaan salaisia”.

Kaupunginhallituksen kokouksessa 11.4.2016, jolloin lopullinen 350 000 euron lainapäätös tehtiin, lisäksi ”päätettiin ohjeista hallituksen jäsenten, puheenjohtajan ja tilintarkastajan valinta sekä Boreal Bioref Oy:n hallituksen jäsenen nimeäminen” eli Heikki Nivalan paikasta BBO:n hallituksessa.

Huhtikuun kokouksessa tarkastusmuistion mukaan esteellisinä olivat päätöstä tekemässä

Esa Kangas (Kemijärven Kehitys Oy:n hallitus, yhteisöjäävi),
Tarja Perälä (Kemijärven Kehitys Oy:n hallitus, yhteisöjäävi),
Anita Ruokamo (Kemijärven Kehitys Oy:n hallituksen varaj., yhteisöjäävi) ja
Veikko Niemelä (Kemijärven Kehitys Oy:n hallitus, yhteisöjäävi).

Lea Soppela, puheenjohtaja Borea Bioref Oy:n hallituksessa (ero 13.5.16), oli ilmoittanut esteellisyytensä.

Heti lainan myönnön jälkeen Nivala erosi luottamustehtävästään kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja hänen tilalleen siirtyi Kemijärven Kehitys Oyn silloinen hallituksen puheenjohtaja. YLE kertoi saman vuoden syksyllä tämän olleen ”Kemijärven kehitysyhtiön hallituksen puheenjohtajana, kun se päätti Biorefin lainoittamisesta ja yhtiöön mukaanmenosta”.

Nivala siirtyi erotessaan vetämään tehdashanketta ja samalla yhdeksi tehtaan kolmesta pääomistajasta. Kaksi muuta pääomistajaa olivat entinen keskustalainen Kaupunginjohtaja Timo E. Korva sekä entinen vasemmistoliiton tekninen johtaja Pekka Koskenranta.

YLE luonnehti 14.11.2016 Boreal Bioref -hanketta ”kolmen perheen yhtiöksi”:

Biorefista kolmen perheen yhtiö

Kemijärven Kehitys Oy päätti myydä 24 prosentin osuutensa Biorefiin jäävälle kahdelle yksityiselle osakasyhtiölle. Kauppa edellyttää, että Kemijärven kaupunki saa korkoineen takaisin Biorefille lainaamansa 350.000 euroa.

Nuo kaksi jäävää yhtiötä ovat Halla yhtiö Oy ja Sijoituskiila Oy, kumpikin 38 prosentin osuudella.

Hallan pääomistaja on kemijärveläinen Heikki Nivala, joka on myös vetänyt koko biojalostamohanketta ja ensin Suomen metsäkeskuksen lukuun. Sijoituskiilan omistavat tasaosuuksin Kemijärven entinen kaupunginjohtaja Timo E. Korva ja Kemijärven entinen tekninenjohtaja Pekka Koskenranta.

 

Kauppalehti kertoi Boreal Biorefin ilmoittaneen 17.11.2016 sellutehtaan rakentuvan ”kiinalaisvoimin”, kun Kiinan kuitupula tuo Suomeen China Camc Engineeringin eli Camcen. Kun kiinalainen yhtiö lupasi sijoittaa hankkeeseen sata miljoonaa ja tehdashankkeen onnistuminen alkoi näin ollen näyttää varmemmalta veti Kemijärven Kehitys Oy lainan pois ja myi osuuteensa kahdelle muulle osakasyhtiölle Halla Oy:lle ja Sijoituskiila Oy:lle. Nuo kaksi muuta osakasyhtiötä sattuvat kuulumaan Heikki Nivalalle, Timo E. Korvalle ja Pekka Koskenrannalle.

Sivustakatsoja hämmästelee, kuinka ihmeessä kaupunki suostui luopumaan osuudestaan tehtaassa juuri silloin, kun tehtaan ulkopuolinen rahoitus näytti varmistuneen.

Jo vuosi sitten, 5.4.2017, Maaseudun Tulevaisuus uutisoi, että Camce ja kehitysyhtiö Boreal Bioref allekirjoittivat useita sopimuksia Kemijärven biojalostamoinvestoinnista. Asiakirjoihin kuuluu molempia osapuolia sitova Avaimet käteen -periaatteen mukainen EPC-sopimus (Engineering, Procurement, Construction), joka koskee biojalostamohankkeen suunnittelua, hankintaa ja rakentamista.

Sopimusten mukaan Boreal Biorefin osake-enemmistön hankkii Camce myöhemmin. Camcen kumppanuusyhtiö, ruotsalainen teollisten hankkeiden konsulttiyhtiö Silvi Industries AB allekirjoitti niin ikään osakkuutta koskevan sopimuksen.

Kemijärven kaupungin myöntämän lainan myöntäminen näyttäytyy sivustakatsojalle siis pyrkimyksenä siirtää tehdashankkeen alkumetrien riskit veronmaksajien niskoille ja varmistaa, että tehtaan poliitikko-omistajien, Nivalan, Koskenrannan ja Korvan, henkilökohtaiset taloudelliset riskit eivät nouse korkeammiksi kuin tehtaaseen sijoittamansa alkusumma, jolla he olivat lunastaneet itselleen pääomistajien roolin.

Nyt näyttää siis siltä, että nämä kolme poliitikkovaikuttajaa tulevat rikastumaan poliittisten kytköstensä ansiosta.Ilman niitä Kemijärven kaupunki tuskin olisi suostunut ottamaan pienen kunnan talouden mittakaavassa suuren taloudellisen riskin vailla mahdollisuutta voittoihin.

Sote-uudistuksen yhteydessä rikosoikeuden proferssorit ovat todenneet säätelemättömästä vaikuttajien liikkumisesta julkishallinnon ja yksityisten yritysten välillä – pyöröovista julkisen ja yksityisen sektorin välissä: ”Aina kun jaossa on paljon rahaa, väärinkäytöksetkin ovat mahdollisia. Ahneus sokaisee ihmisen nopeasti.”

Me tämän kirjoittajat emme ole oikeusoppineita, emmekä voi tietää kaikkia yksityiskohtia, joten emme osoita syyttävää sormea tuomareina. Mutta sivustakatsojalle tapahtumaketju ei näytä hyvältä, eikä kuvaa paranna mahdolliset haitalliset ympäristövaikutukset.

 

EDIT 21.4.2018 KLO 18.47: Korjattu Pekka Koskenrannan puolueeksi vasemmistoliitto. Aiemmin tekstissä oli virheellisesti merkitty hänen puolueekseen keskusta.

FM Janne Säynäjäkangas ja HuK Olli-Pekka Haavisto

 

Aurinkoisena huhtikuun lauantaina Maan ystävien hallituksen jäsenet kipittivät kukin matalista majoistaan Pauligin huvilalle kuukausittaiseen kokoukseen. Aurinko paistoi kauniisti, ja lumet alkoivat olla jo tiessään. Hallituslaisten kasvoista näkyivät kevään vaikutukset: jotkut piristyvät ja heidän kasvoistaan hehkuu kevään paiste, jotkut olivat epäonnisempia ja kärsivät kevätväsymyksestä. Maan ystävien hallitus ei ollut siis poikkeus, sillä Ylen artikkelissa haastatellun psykiatrian erikoislääkäri Antti Liikkasen mukaan ainakin kahdeksasosa suomalaisista on alttiita kevätmasennukselle (1).

 

Ennen kokouksen aloittamista jaettiin pikaisesti kuulumiset hallituksen jäsenten kesken – tästä pikkuisesta kuulumiskierroksesta on jo tullut tapa.

Kokous käynnistyi reippaasti ja asiapitoisesti. Hallituksen asialistaan oli kuitenkin tullut lisäyksiä jonkin verran, jonka vuoksi järjestäytymisessä kesti jonkin hetken, mutta puheenjohtaja veti kokonaisuuden hienosti kasaan. Kokonaisuus soljui tavalliseen tapaansa: asioista keskusteltiin, otettiin tiedoksi ja äänestettiin. Kokouksen asialistalla erityisesti Hiilivapaat tanssit -tapahtuman (2) sponsoriehdokkaat käsiteltiin syvällisesti pohtien – tämähän onkin tarpeen jotta Maan ystävien toiminta on kaikilla osa-alueillaan perusarvojensa mukaista. Keskustelussa nostettiin esiin tarve eksplikoida yritysyhteistyön säännöt, niin että jokainen Maan ystävien toimija voisi niitä käyttää päätöksien tukena.

Toinen asialistalla reilusti aikaa vienyt kohta oli Maan ystävien hallituksen kanta JFN:n järjestön – joka on tunnettu ihmioikeusloukkauksistaan palestiinalaisia kohtaan – osallistumisesta Maailma kylässä -festivaaleille. Maan ystävillä on tapahtumaa järjestävässä Kepassa edustuspaikka, ja Maan ystävien hallitus päätti perusarvojensa mukaisesti ja johdonmukaisesti aiempaan kantaansa (3) nähden, olla hyväksymättä JFN:n osallistumista festivaaleille.

Maan ystävien asialistan kolmas erittäin paljon keskustelua herättänyt kohta oli Pauligin huvilan tilanne. Maan ystävien toiminnan tulevaisuuden varjoksi on noussut uhka Pauligin huvilan myymisestä jo jokunen tovi sitten, mutta nyt huvilan menettämiseen liittyvää tietoa on tullut runsaasti lisää. Huhut ovat varmistuneet, kaupungilla on aikomus myydä huvila piakkoin. Kokouksessa hämmästelyjä sai aikaan tuore arvelu siitä, että Helsingin Nuorisopalvelut eivät olisi aktiivisesti puolustamassa jäämistä huvilaan, eli heistä ei saisi tukea. Tämän tiedon katsottiin muuttavan Maan ystävien strategiaa jonkin verran. Ratkaisukeskeisen keskustelun avulla Maan ystäville saatiin luotua toimintastrategia huvilan suhteen: Maan ystävät jatkaa talossa toimivien järjestöjen suostuttelua tuekseen ja lausuu kaupungille kantansa, ja toisella rintamalla Maan ystävät selvittää mahdollisuutta muodostaa muiden järjestöjen kanssa konsortio, joka kykenisi ostamaan ja hallinnoimaan uusia tiloja. Näin toimimalla Maan ystävät kykenee varautumaan järkevästi tulevaisuuteen, mitä tahansa huvilan kohtalo onkaan.

Vaikka kokous jälleen venyi reilusti yliajalle ja hallituslaiset alkoivat jo uutteran työskentelyn jälkeen väsyä, pysyi tunnelma loppuun saakka letkeänä. Kokouksen päätyttyä oli hallituslaisten aika löntystää takaisin mataliin majoihinsa, elpymään seuraavan päivän vuosikokousta varten.

 

 

1. Juha Hintsala, ”Masennuksen kahdeksan vuodenaikaa – kevät on monille vuoden pimein ajanjakso” (YLE: 13.3.2016) https://yle.fi/uutiset/3-8734514
2. https://www.ilmastokanava.com/manumminen_hiilivapaasuomi.html
3. ICAHD Finland, ”Avoin kirje: Kepan perusarvoja rikkovat järjestöt eivät kuulu Kepan tapahtumiin” (ICAHD.fi 22.3.2017) http://www.icahd.fi/avoin-kirje-kepan-perusarvoja-rikkovat-jarjestot-eivat-kuulu-kepan-tapahtumiin/

Jara Kollei

Olin ajatellut aloittaa tämän blogitekstin jonkinlaisella huomiolla siitä, miten kauniin aurinkoisia säitä on ollut ja miten talvi alkaa hiljalleen hellittää otettaan. Miten lisääntynyt valo antaa taas uutta energiaa ja ikään kuin herättelee pitkän pimeän jakson jälkeen. Luonnollisesti tämä aamu oli pilvinen ja huomiselle luvataan lumipyryä.

Toisaalta takana on mahtavan runsasluminen ja monia kirkkaita ja kauniita pakkaspäiviä myös täällä etelässä tarjonnut talvi. Aika on kulunut uskomattoman nopeasti tammikuusta, jolloin aloitin ensimmäistä kertaa Maan ystävien hallituksessa ja oikeastaan koko järjestössä. Ajattelinkin kirjoittaa blogitekstini siitä, miltä tuntui tulla aivan uutena mukaan toimintaan ja minkälaisia asioita matkan varrelle on mahtunut.

Kesätunnelmia Oulun kauppatorilta vuonna 2014. Kannattaa käydä kääntymässä, jos väentapaamiselta ehtii.

Maan ystävät houkutteli minut mukaansa, koska sen näkökulma järjestönä on kokonaisvaltainen – ei vain yhden asian liike. Jäsenillä on mahdollisuus itse ideoida minkälaisia asioita lähtevät, sääntöjen puitteissa toki, ajamaan. Mielestäni tämä on suuri rikkaus. Olen kuluneiden kuukausien aikana hämmästellyt, miten sydämellä te aktiivit teette asioita ja miten paljon niiden eteen näette vaivaa – vapaaehtoisesti ja muun elämän velvollisuuksien ohella.

Yksi hallitusta maaliskuun kokouksessa puhuttanut asia oli se, miten voisimme paremmin kiittää ja tukea kaikkia niitä, joiden ansiosta Maan ystävät on, kuten sanotaan, ”kokoaan isompi järjestö”. Unohtamatta kuitenkaan sitä, että kaikkien ei tarvitse olla mukana aktiivisesti. Jäsenmaksut ja -lahjoitukset ovat ensiarvoisen tärkeitä Maan ystävien toiminnalle ja sille, että ylipäätään kykenemme ajamaan tärkeitä asioita. Tämä on mielestäni tärkeä teema, sillä suomalaiseen kulttuuriin eivät perinteisesti kuulu ”korulauseet”. Olemme yksitotinen ja jäyhä kansa. Kuului sitten edeltävän yleistyksen piiriin tai ei, näitä asioita on hyvä pysähtyä miettimään. Askeleiden ei aina tarvitse olla suuria, ne voivat olla pienempiä, toisten arvon ja tekojen tunnustamista arjessa. Sanan sanominen – tai sen sanomatta jättäminen. 

Alkuvuoteen on mahtunut paljon. Helmikuussa muodostettiin jaostot, joista itse lähdin mukaan talousjaostoon sekä yhdistettyyn viestintä-, varainhankinta- ja jäsenjaostoon, jonka lempinimeksi on vakiintunut sympaattinen ”jättijaosto”. Jaostoihin voi osallistua kuka vain ja mukaan voi tulla myös pitkin vuotta eli jos jaostorekry meni ohi ja asia kiinnostaa, voit vielä lähteä mukaan! Jo mainittujen lisäksi jaostoja on kansainvälisten asioiden jaosto ja ryhmäjaosto, joka tukee ja on yhteydessä Maan ystävien eri ryhmiin ja kampanjoihin. Et tarvitse aikaisempaa kokemusta, mielenkiinto ja halu osallistua riittävät.

Hallituksessa toimiminen on ollut mielenkiintoista ja opettavaista, mutta ajoittain myös haastavaa. Kokouslistalla on välillä asioita, joihin itsellä ei ole syvällistä perehtymistä, mutta joita kuitenkin täytyy arvioida mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Sen vuoksi onkin etu, että tämänvuotinen hallitus on sekoitus uusia ja vanhoja maan ystäviä ja meillä on omat erilaiset taustamme ja tietämysalueemme. Voisi jopa leikkisästi sanoa, että olemme kokoamme isompi hallitus.

Maaliskuun kokouksessa käsiteltiin paljon väentapaamiseen ja vuosikokoukseen liittyviä asioita sekä esimerkiksi sitä, miten voimme valmistautua EU:n uuteen tietosuoja-asetukseen, jolla pyritään henkilötietojen entistä parempaan käsittelyyn ja turvaamiseen. Asiaa oli paljon, mutta kaikki saatiin käytyä läpi mitä oli suunniteltukin.

Tämän kuun Maan ystävien tapahtumatärpeiksi nostan esiin meidän kevätvuosikokouksen, joka on jo 15.4. sekä Suomen sosiaalifoorumin 21.-22.4. Vinkkinä jaostoasioista kiinnostuneille: jättijaoston toinen kokous on tulossa tiistaina 3.4. Mukaan voi tulla myös vain kuuntelemaan, jos ei ole vielä varma haluaako osallistua. Tarkemmat tiedot saa sähköpostilla osoitteesta viestanta(at)maanystavat.fi

Hyvää kevään jatkoa siis kaikille! (kyllä se sieltä vielä tulee)

Saija Väyrynen

Maan ystävien hallituksen helmikuun kokouksessa vieraili Roskisnalle® kertomassa omasta, jo toistakymmentä vuotta jatkuneesta toiminnastaan roskien vähentämiseksi ja kierrätyksen kehittämiseksi erityisesti lasten keskuudessa. ”Roskisnalle on roskiin heitetty ja sieltä pelastautunut lasten leluhahmo. Nallepa ei moiseen kohtaloon suostunut, vaan kömpi ulos roskiksesta Roskisnallena.”

Roskisnalle toi aivan mainioita nallepullia rusinasilmineen ja töpökorvineen hallitukselle herkuteltavaksi, mutta vähän niitä meni, kun useimmat meistä pysyttäytyvät vegaanina.

Siksipä tuli mieleen käyttää blogia parin reseptin jakamiseen, että kaikki saisivat herkutella.

GLUTEENITON VEGEJUUSTOMARJATORTTU

Marjatorttuja olen leiponut vuosikymmeniä, mutta vuosi sitten jouduin opettelemaan gluteenittoman herkkuleipomisen, kun yhteisössämme asuu yksi gluteenittomalla dieetillä elävä. Ja se on ollut ihana joutuminen! Ihmiset, joilla on jokin toinen asento kuin itsellä maailmassa olemiseen, avaavat nautinnollisesti uusia tihrustamisvinkkeleitä ja maa-äiti ottaa syliin entistä ihanammin. (Tosin mistä me tiedetään, miten Maa on sukupuolittunut – luultavasti hän on monta sukupuolta samalla kertaa – mutta vanha sanonat, juu nou, ja itse asia on tietysti rikkaampi ote todellisuuteen.)

Gluteenittoman leivonnan ongelma on jauhot. Valmis tuote ei useinkaan maistu juuri miltään, tai maku on tyhjä, tai sitten tattarin liiallinen käyttö tekee siitä kokemuksen, kuin kuorrutettua puuroa söisi. Runsaan hionnan jälkeen olen päätynyt alla olevaan.

Kun gluteeniton alkoi sujua niin vaivatta, aloin kehitellä eri keinoja pohjan ja täytteen kiinteyttämiseksi. Tavallisestihan kananmuna hoitaa sen tehtävän. Jos munaa ei ole, pohja on helposti murenevaa, kuivakkaa tai muuten ikävän tuntuista suussa. Ja täyte pysyy juoksevana vellinä. Ulkomaisia valmisteita en oikein halunnut käyttää, mutta kyllästyin sitten perunajauhoihin, kun niistä tulee kumimainen suutuntuma.

Tällaiseksi tämä sitten kehittyi. Ja tämäniltainenkin palaute yhteisömme jäseniltä (5v. – 42v.) rohkaisi julkistamaan reseptin. Ainesten suhteissa on syytä olla tarkka.

Pohja

100 g margariinia
¾ dl vaaleahkoa ruokosokeria
1,5 dl riisijauhoa

1 dl maissijauhoa

0,5 dl tattarijauhoa

1 kukkurainen rkl mantelijauhoa tai kookoshiutaleita

2 tl ruokahiivahiutaleita (käytän Marigold Engevita Yeast Flakes -tuotetta)

1 tl leivinjauhetta

¼ tl cayenne-pippuriajauhetta

2/5 maustamattomasta 500 gramman soijajugurttipurkista

Täyte

4 dl pakastettuja marjoja (mieluiten itse poimittuja). Happamat, kuten puolukka, karpalo ja punaherukka käyvät tähän.
¾ dl vaaleahkoa ruokosokeria

1 tl vaniljajauhoa tai vaniljasokeria

3/5 maustamattomasta 500 gramman soijajugurttipurkista

2 tl ruokahiivahiutaleita (käytän Marigold Engevita Yeast Flakes -tuotetta)

 

Tee näin:

1. Laita pakastemarjat kapeapohjaiseen astiaan, esim mittakannuun. Sekoita sokeri ja vaniljajauhe tai vaniljasokeri keskenään, kaada marjojen päälle ja varovasti ravistele astiaa, että sokeriseos valuu alimpienkin marjojen päälle. Jos tämä ei tahdo onnistua, auta lusikalla, sillä tämä on tortun taikatemppu, jolla taitetaan liika happamuus.

2. Pilko margariini taikinakulhoon pehmenemään ja lisää pohjan sokeri astiaan.

3. Sekoita jauhot, leivinjauhe, cayenne ja hiivahiutaleet huolellisesti eri astiassa.

4. Vaahdota margariini ja sokeri puuhaarukalla kunnolla. Lisää neljäsosa kuiva-aineseoksesta ja sekoita tasaiseksi.

5. Lisää pohjataikinaseokseen 2/5 soijajugurttipurkista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja sekoita huolellisesti. Sekoittamisessa ei kannatta käyttää kovin vauhdikasta kättä, sillä silloin valmiista torttupohjasta tulee sitkas. Kun olet valmis, tiivistä seos yhdeksi kiinteäksi kokonaisuudeksi taikinalastalla.

6. Laita uuni lämpiämään 200ºC:een.

7. Voitele torttuvuoka huolella. Kaada pohjataikina vuokaan. Levitä taikina vuokaan tattarijauhon avulla. (Huom. soijajugurtin takia taikina on aika tarttuvaista.) Muotoile reunat.

8. Sekoita 3/5 soijajugurttipurkista ja 2 tl hiivahiutaleita hyvin siinä asitiassa, jossa aikaisemmin sekoitit kuivat aineet. Lisää seokseen sokeroidut marjat. Huolehdi, että kaikki sokeri tulee mukaan.

9. Kaada täyteseos pohjataikinan päälle ja tasoittele taikinalastalla. Laita leivonnainen uunin keskitasolle 30 minuutiksi.

10. Kun otat vegejustomarjatortun uunista, annan jonkin aikaa jähtyä, että täyte kiinteytyy.

Ai miten niin VEGEJUUSTOmarjatorttu??? Tiedät, kun maistat.

– – –

Koska emme elä pelkästään herkuista (emmekö???!!!!!) tässä vielä suolainen nopea leivonnainen.

RUISTEELEIPÄ

Tämän reseptin taustalla on tapaaminen hyvän ystävän kanssa Billnäsissä, jossa tuolloin asuin. Tomera tiipiimies kävi luonani 2007. Minulla sattui olemaan tällaista ruisteeleipää, jota nautimme teen kanssa. Tiipiimies ihastui niin, että vaatimalla vaati saada reseptin, vaikka sanoin, ettei siinä mitään erityistä reseptiä ollut – olin vain keräillyt jämiä kaapista hyötykäyttöön. Noh, painostuksen alla sitten kyhäsin tämän ohjeen lähettääkseni sen hänelle. Tämä on varmaan jonkinlainen keskiarvo niistä kaappien pohjien raavinnoista, jotta noiden erinomaisten Mustion jauhojen pussinpohjat sain käyttöön, ja ennen kaikkea saadakseni jugurttipurkeista kuivahtaneet loput hyötykäyttöön. Tiipiimiehen sitkeyden ansiosta ohje säilyi ja siitä tuli oikea resepti.

Nykyään käytän usein myös monenlaisia siemeniä siten, että jauhojen ja siementen kokonaismäärä pysyy 8 dl:ssa. Hyvä suhde on 5 dl jauhoja, 3 dl siemeniä.

5dl Mustion myllyn ruisrouhetta
3dl Mustion myllyn ruisjauhoa
2tl ruususuolaa
4tl leivinjauhetta
1/2dl luomuoliiviöljyä (muukin luomuöljy käy, mutta ei hirveän makuinen maissiöljy)
maustamattoman jugurtin, piimän tms. purkin pohjia – tietysti luomua. Vettä siten, että nesteitä tulee öljy mukaan lukien yhteensä 5dl. Nämä tietysti ovat nykyään pelkästään vegaanisina aineksia kaikki. Nykyään korvaan jugurtin usein manteli-, kaura- tai kookosmaidolla, kun jugurttipurkin pohjia ei entiseen tapaan enää keräänny.

Kuivat aineet sekoitetaan. Jos ruususuola on karkeaa, se hienonnetaan ensin morttelissa. Purkkien pohjista irroitetaan kuivahtanut jogurtin tai piimän loppu kuumalla vesitilkalla. Nesteisiin saa tulla sekaisin eri purkkien pohjia. Nesteet sekoitetaan keskenään ja sitten puuhaarukalla jauhoihin siten, että muodostuu tasalaatuinen taikina. Sekoitetaan rauhallisesti, ettei valmiista leivästä tule sitkasta.

Laitetaan jääkaappiin yön yli, jotta taikina tasottuisi ja karkea ruisrouhe pehmenisi. Leivinjauhe nostattaa taikinan vasta lämmetessään, joten tämä yön yli seisottaminen ei ole ongelma. Hiivapohjaisella taikinalla ei näin voi tehdä.

Seuraavana päivänä tasoitetaan pellille noin 1 cm:n paksuiseksi levyksi. Huolehditaan, että levyn reunat ovat ehjät. Leikataan taikinapyörällä sopiviksi annospaloiksi ennen uuniin laittamista.

Paistetaan 225 asteessa noin 15 min. Kokeile sormella kopauttamalla leivän kypsyyttä. Jos leipä kuullostaa ontolta, se on kypsä. Tarvittaessa paistamista voi vielä jatkaa 5 minuuttia.

Nautitaan maailmaa rakastavien ajatusten kera 😉

Olli-Pekka Haavisto