kaupunkiympäristölautakuntaan ollaan tuomassa mahdollisesti jo kesän aikana maanalaista kokoojakatua ja kävelykeskustaa koskevan yleissuunnitteluvaiheen ratkaisut. Olemme huolestuneita siitä, että Helsingin keskustan suunnittelu pyritään sitomaan erittäin kalliiseen keskustatunnelihankkeeseen, joka on ristiriidassa joukkoliikenteen osuuden lisäämistä ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden kanssa.
Järjestimme toukokuussa Annantalolla seminaarin ”Kriittisiä kysymyksiä keskustatunnelista”. Haluamme nostaa sen pohjalta esille kolme kysymystä ja eräitä huomioita:
1. Miksi keskustan maanalainen kokoojakatu ja kävelykeskustan laajentaminen on kytketty yhteen?
– Lukuisat esimerkiksi osoittavat, että isoissakin kaupungeissa voidaan toteuttaa kävelykeskusta ilman autotunneleita.
– Raitiotieliikenteen kehittäminen yhdessä metron kanssa tarjoaa keskustatunnelia tehokkaamman, edullisemman ja ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon parantaa keskustan saavutettavuutta ja laajentaa kävelykeskustaa.
2. Miksi suunnitellaan keskustatunnelia, joka lisäisi autoliikennettä ja hiilidioksidipäästöjä?
– Helsingin niemelle suuntautuva autoliikenne ei ole 80-luvun jälkeen lisääntynyt, päinvastoin. Etenkin poikittainen autoliikenne keskustassa on vähentynyt.
– Länsimetro ja sen jatko, Raide-Jokeri ja monet muut joukkoliikenteen hankkeet vähentävät tarvetta ajaa autolla keskustaan.
– Keskustan satamien autoliikennettä, erityisesti raskasta liikennettä voidaan ohjata Vuosaaren satamaan (vrt. satamamaksut, mahdollinen yhteys Vuosaaren metroasemalle ja Tallinnan ratkaisut).
– Kaupungin tilaama selvitys (Strafica 2018) maanalaisesta kokoojakadusta osoittaa, että nelikaistaiset tunnelivaihtoehdot lisäisivät keskustan liikenteen hiilidioksidipäästöjä.
3. Miksi suunnitella keskustatunnelia, kun liikkumista voidaan helpottaa paremmin muilla ratkaisuilla, jotka maksavat vähemmän?
– Maanalaiselle kokoojakadulle ei ole tähän mennessä esitetty kustannusarviota. Tästäkään syystä sen suunnittelulle ei pidä näyttää vihreää valoa.
– Edellisen, suppeamman ja 2008 hylätyn Keskustatunnelin hinnaksi arvioitiin 700 miljoonaa euroa. Liikennekonsultti Antero Alku on arvioinut uuden keskustatunnelin kokonaishinnan nousevan ainakin kahteen miljardiin euroon, kun otetaan huomioon myös tunneliin tarvittavat liittymät, haarat, turvajärjestelmät jne.
Liikkumisen tarpeita ei voi isossa ja kasvavassa kaupungissa toteuttaa rakentamalla lisää autoväyliä. Tunneleiden rakentaminen kaupunkien keskustoihin ei myöskään poista ruuhkia – ne vain siirtyvät toiseen paikkaan. Kävelykeskustaa on syytä laajentaa, mutta ei rakentamalla lisää väyliä autoille ja käyttämällä siihen miljardiluokan summia, jotka joukkoliikenteessä toisivat monin verroin enemmän hyötyä.
Vetoamme teihin maanalaisen kokoojakadun eli keskustatunnelin suunnittelun lopettamiseksi, koska se ohjaa kaupunkisuunnittelua ja sitoo voimavaroja väärään suuntaan. Esitämme, että keskustatunnelin sijasta laajennetaan kävelykeskustaa niin, että siihen liittyy joukkoliikenteen kehittäminen ja satamien raskaan autoliikenteen ohjaaminen Vuosaaren satamaan.
Maan ystävien muutosta Pauligin huvilalta Hämeentie 48:n bunkkeriin on kulunut jo pari kuukautta. Muutosta selvittiin, kotoutuminen on hyvässä vauhdissa ja toimiston tavaratkin on saatu sullottua Maan ystävien toimistohuoneeseen ja varastoon ainakin noin suurinpiirtein. Saman katon alla majailee monta järjestöä ja pyörii milloin ketäkin työntekijöitä ja aktivisteja, joten yksin bunkkerissa ei tarvi olla. Maan ystävien oma tila erottuu muista kyllä selkeästi huonekasvien määrän perusteella. Kiinnostavaa luettavaa ja katsottavaa toimistokompleksista löytyy vaikka kuinka, sillä nurkat ja seinät ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä tavaroita ja julisteita. Sokkeloisuus, värit ja kerroksellisuus viehättää.
Hallitus kokousti bunkkerissa nyt toukokuussa jo toista kertaa. Tai oikeammin bunkkerin valtavassa kellarissa, jonne kokoustila tarvittavine valkokankaineen ja kokouspöytineen on rakennettu. Ei mikään houkuttelevin vaihtoehto aurinkoisena alkukesän lauantaina! Tällä kertaa aikaa ei sentään tuhrautunut valokatkaisijoiden etsintään ja pistorasioiden toimimattomuuden ihmettelyyn, kuten vielä ensimmäisessä kokouksessa. Viikonloppuisin bunkkeri on enimmäkseen tyhjillään, mikä on kokousten kannalta hyvä; saimme nytkin vallata pikkuisen keittiötilan kokoustortillojen kokkailuun ja pirttipöydän ruokailuun.
Kaiken kaikkiaan uusi toimisto vaikuttaa ainakin hallituksen näkökulmasta hyvältä ja toimivalta. On mukavaa olla paikassa, joka tuntuu olevan keskellä toimintaa ja monenlaisia ajatuksia. Toivotaan, että Maan ystävät kaikkine toimijoineen viihtyy täällä hyvin ja saa kehittyä ja kasvaa järjestönä ja yhteisönä. Tervetuloa tutustumaan uusiin tiloihin!
Tästä aiheesta järjestettiin keskustelutilaisuus Annantalolla 16.5.2019 – sen tiedot ja materiaalit löytyvät tekstin lopusta.
Helsingin kaupunginvaltuusto päätti strategiassaan selvittää kävelykeskustan ja maanalaisen kokoojakadun toteuttamista. Maalainen kokoojakatu on uusi nimi Keskustatunnelille. Keskustatunnelia suunniteltiin edellisen kerran 2000-luvun puolivälissä. Kaupunginvaltuusto päätti kuitenkin vuonna 2008 lopettaa tunnelin suunnittelun, samalla kun se antoi vastauksensa tunnelia vastustavaan kuntalaisaloitteeseen.
Uusi keskustatunneli olisi moottoritiemäinen laaja autoliikenneväylä Länsiväylältä keskustan ali Sörnäisten rantatielle. Tunnelista on suunniteltu liittymiä keskustan alueelle ja haaratunneleita mm. matkustajasatamiin ja Mannerheimintielle. Hankkeella ei ole kustannusarviota eikä sitä löydy kaupungin investointiohjelmasta.
Asiaa ei ole vielä ratkaistu ja suunnitelmat ovat vielä varsin karkealla tasolla. Valmisteilla olevilla yleissuunnitelman linjauksilla kaupunkiympäristölautakunta ja sen jälkeen valtuusto halutaan kuitenkin sitoa hankkeeseen mahdollisesti jo tämän kevään aikana.
Yleissuunnitelmaan liittyy monia kriittisiä kysymyksiä, joista olisi syytä käydä laajempaa keskustelua ennen kuin kaupunkiympäristölautakunta käsittelee asian.
1. Miksi kävelykeskusta ja maanalainen kokoojakatu on kytketty toisiinsa, ikään kuin kävelykeskustan laajentaminen edellyttäisi keskustatunnelia?
Näiden suunnitelmien niputtaminen yhteen tuntuu keinotekoiselta ja perusteettomalta. Eikö vähintäänkin pidä selvittää myös sellainen vaihtoehto, jossa kävelykeskustaa kehitetään ilman maanalaista kokoojakatua? Kävelykeskustan laajentaminen ja siten keskustan viihtyisyyden, liikenneturvallisuuden ja ilmanlaadun parantaminen ovat sinänsä erittäin kannatettavia asioita.
2. Mikä on maanalaisen kokoojakadun suhde joukkoliikenteen kehittämiseen (esim. Länsimetro, Raide-Jokeri ja muut suunnitellut pikaratikat)?
Länsimetron valmistuminen on vähentänyt tarvetta ajaa autolla keskustaan lännestä. Raide-Jokerin rakentaminen, Länsimetron jatkaminen ja usean keskustaan suuntautuvan pikaratikkalinjan rakentaminen lähivuosikymmeninä (Laajasalon, Vihdintien, Tuusulanbulevardin ja Viikki-Malmi-ratikat) vähentävät sitä entisestään. Helsingin keskustaan suuntautuvaa joukkoliikennettä sujuvoittaa myös Hämeentien muuttaminen joukkoliikennekaduksi.
Eikö maanalainen kokoojakatu olisi omiaan vain lisäämään keskustaan suuntautuvaa yksityisautoliikennettä ja läpiajoliikennettä, joka muuten kulkisi joukkoliikenteellä?
3. Mikä on maanalaisen kokoojakadun suhde Helsingin pitkäaikaiseen tavoitteeseen lisätä joukkoliikenteen osuutta ja uusia älykkään liikkumisen mahdollisuuksia?
Kokemukset kaupunkisuunnittelusta osoittavat, että uusien väylien rakentaminen autoille yleensä vain lisää autoliikennettä (induced demand -ilmiö). Maanalaisen kokoojakadun rakentaminen on kallis investointi, joka rajoittaisi mahdollisuuksia investoida joukkoliikenteeseen.
Onko keskustaan todella tarvetta rakentaa maanalainen kokoojakatu, kun kantakaupungin rajan ylittävä autoliikenne on ollut 1980-luvulta alkaen melko samalla tasolla, ja uudet isot raideliikenteen investoinnit tarjoavat toimivan vaihtoehdon keskustaan suuntautuvalle autoliikenteelle?
4. Eikö ole muita keinoja helpottaa ruuhkia, joita on tiettyinä aikoina keskustassa ja satama-alueiden luona?
Autoväylien rakentaminen ei kokemusten mukaan yleensä poista ruuhkia, vaan tuo lisää autoliikennettä ja siirtää ruuhkia toiseen paikkaan. Joukkoliikenteen parantaminen ja ruuhkamaksujen kaltaiset ratkaisut ovat osoittautuneet tehokkaammiksi ruuhkien vähentämisessä. Lisäksi kaupunki voi vaikuttaa satamien autoliikenteeseen ja ohjata sitä pois kantakaupungista myös muilla keinoin, kuten muuttamalla satamamaksuja.
5. Miten maanalainen kokoojakatu vastaa Helsingin sitoutumista kasvihuonekaasupäästöjen ja ilmanlaatuhaittojen vähentämiseen?
Liikenne aiheuttaa noin viidenneksen Helsingin kaikista hiilidioksidipäästöistä. Autoliikenteen päästöt eivät häviä mihinkään tunnelin myötä – sen sijaan pakokaasu pitää ohjata tunnelista maanpinnalle ilmanvaihtokanavia pitkin. Strafican (2018) selvityksen mukaan nelikaistaiset tunnelivaihtoehdot lisäisivät liikenteen hiilidioksidipäästöjä Helsingissä n. 2000 tonnia vuodessa verrattuna tilanteeseen, jossa tunnelia ei toteuteta. On hyvä pitää mielessä, että Helsingin uuden turvallisuustutkimuksen (2018) mukaan ilmastonmuutos on helsinkiläisten suurin huolenaihe.
6. Miksi yleissuunnitelman ratkaisuihin pitäisi ottaa kantaa ennen kuin niistä tehdään kustannuslaskelmia?
Vuonna 2008 hylätyn keskustatunnelin hinnaksi arvioitiin noin 700 miljoonaa euroa. Nyt esillä oleva maanalainen kokoojakatua on suunniteltu vielä laajemmaksi verkostoksi. Todennäköisesti kustannukset ovat miljardiluokkaa. Hyvään hallintoon ja demokratiaan ei kuulu se, että päättäjien pitäisi sitoutua suunnitelmiin, joille ei esitetä kustannusarviota.
7. Miksi projektin suunnittelu tapahtuu poikkeuksellisesti pormestarin alaisuudessa ja sen valmistelussa on sidosryhminä kuultu lähinnä keskustan yrityksiä, kiinteistönomistajia ja rakennusliikkeitä?
Kaupungin keskusta on kaikille asukkaille tärkeä ja siellä pitää olla julkista tilaa. Kyse on helsinkiläisten yhteisten varojen käytöstä, ja suunnittelussa pitäisi siksi kuulla sekä asukkaita että kaikkia sidosryhmiä. Suurten liikenneratkaisujen valmistelussa pitää olla vahvasti mukana ilmasto- ja ympäristökriteerit.
8. Miten autoliikennettä voidaan vähentää keskustassa, antaa lisää tilaa ihmisille ja parantaa ilmanlaatua?
Helsinkiläiset ovat esittäneet lukuisia ideoita ja aloitteita siitä, miten keskustaan voidaan luoda lisää tilaa esimerkiksi kävelylle, pyöräilylle, kulttuurille ja puistoille. Toisaalta on monia ehdotuksia joukkoliikenteen laajentamiseksi ja sen sujuvuuden parantamiseksi. Olisi kestävämpää ohjata keskustatunnelin sijasta rahaa niiden toteuttamiseen. Todennäköisesti sillä olisi myös keskustan vetovoimaisuuden kannalta myönteisempi vaikutus kuin keskustatunnelilla.
Helsingin seudun Maan ystävät, Kenkää keskustatunnelille -ryhmä ja Dodo järjestivät Annantalon auditoriossa keskustelutilaisuuden, jossa kuultiin seuraavat alustukset:
”uusiutuvan kaasun” laajenevasta markkinoinnista, minkä pysäyttämiseen tulisi valmistautua
fossiilienergiasta eroon pääsemiseksi. Tarvittaisiin myös yhteinen strategia kaasuprojektien
tehokkaaksi vastustamiseksi koskien esimerkiksi LNG-suunnitelmia ja Nord Stream 2 – ym
maakaasuputkihankkeita, jotta ei lukkiuduta fossiilienergia-infrastruktuuriin vuosikymmeniksi.
Yhteisöenergiassa saatiin aikaan viime vuonna todella merkittävä edistys, kun päivitetyssä EU:n
uusiutuvan energian direktiivissä ensimmäistä kertaa tunnustettiin yhteisöt ja kansalaiset
energiantuottajina! Näiden asemaa energiamarkkinoilla tulee tukea ja vahvistaa.
Yhteisöenergiakampanjoinnin poliittisessa vaikutustyössä tullaan käyttämään hyväksi direktiivin
vaatimusta ja pyritään kehittämään yhteisiä toimivia malleja eri maiden kokemusten mukaan.
Oli myös tärkeää tukea paikallista taistelua Shannon LNG -yhtiön kaasuterminaalin rakentamista
vastaan. Osallistuimme Atlantin rannikolla Listowelissa Kerryssä Irlannin Maan ystävien
järjestämään ensimmäiseen keskustelutilaisuuteen tästä fossiilienergiahankkeesta. Paneelissa oli
vakuuttavaa asiantuntemusta mm maanviljelijältä, josta oli tullut vesisärötyksen (fracking)vastaisen
kampanjan johtohahmo omalla paikkakunnallaan. Hän avasi näkökulmaa myös siihen, mitä
USA:sta tuotava LNG-kaasu merkitsee siellä laajalti vesisärötyksestä kärsimään joutuville,
esimerkiksi syöpään sairastuville. Paneelista saimme kuulla myös toisaalla onnistuneesta
yhteisöenergian, energiaosuuskuntien tarjoamasta kestävämmästä ja oikeasti työllistävämmästä
uusiutuvan energian vaihtoehdosta, joka hyödytti erityisesti paikallista yhteisöä.
Fossil Free Europe -kampanjan verkostotapaaminen sujui erittäin hyvässä ilmapiirissä, ja osoitti
taas kerran kuinka hieno verkosto meillä on, ja miten tärkeää on kokoontua yhteen jakamaan
kokemuksia ja tukea toisiamme tässä elintärkeässä kamppailussamme kestävien ratkaisujen
puolesta ilmastonmuutosta vastaan.
Euroopan Maan ystävien Fossil Free Europe -kampanjan tavoitteena on fossiilisista polttoaineista ja ydinenergiasta vapaa Eurooppa vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa oikeudenmukaista siirtymistä sataprosenttisesti uusiutuvaan energiaan, jota käytetään huippuenergiatehokkaasti. Suomen Maan ystävien Yhteisöenergia-kampanja ja Hiilivapaa Suomi -kampanja ovat osa FFE-kampanjaa.
Pauligin huvilalla vietettiin taas työntäyteistä viikonloppua 16.-17.2. Lauantaina pidettiin jaostopäivä, jossa käynnistettiin vuoden 2019 jaostojen työ. Seuraavana sunnuntaina oli hallituksen kokous. Helmikuinen aurinko loisti ulkona ja ilma olisi ollut täydellinen kaikelle muulle paitsi sisällä kokoustamiselle, mutta siitä huolimatta viikonloppu sujui mukavissa ja aikaansaavissa tunnelmissa. Ruokavastaavana toimineen Heikin tekemä savutofukeitto ja OPn tuliaisinaan tuoma leipä maistuivat erinomaisilta ja auttoivat keskittymään viikonlopun asioihin.
Vuoden 2019 jaostoiksi päätettiin kansainvälisten asioiden jaosto, ryhmäjaosto, talousjaosto, viestintäjaosto ja varainhankintajaosto. Tarkoituksenmukaisinta jaostorakennetta pohdittiin pitkään ja monelta kannalta. Esimerkiksi erillistä jäsenasioihin keskittyvä jaostoa ei tänä vuonna ole vaan jäsenasioita hajautettiin useammalle eri jaostolle. Jaostopäivään kutsuttiin mukaan myös muita kuin hallituslaisia, mutta tällä kertaa paikan päälle ei heitä löytänyt. Jaostoissa kuitenkin toimii jonkin verran sekä vanhoja aktiiveja että uusia innokkaita ihmisiä myös hallituksen ulkopuolelta, ja hyvä niin. Jaostoissa tehtävä työ mahdollistaa sitä kaikkea varsinaista toimintaa jota Maan ystävät tekee ja sitä tekemään tarvitaan riittävästi ihmisiä. Alkavan vuoden tilanne näyttää tekijöiden määrän suhteen onneksi suhteellisen hyvältä, mutta jos joku tätä lukiessaan kokee kutsumusta hypätä vielä lennosta mukaan, sekin varmasti onnistuu!
Sunnuntain kokouksessa oli käsiteltävänä paljon tärkeää asiaa etenkin muuttuviin työntekijäkuvioihin sekä uusien toimistotilojen etsimiseen liittyen. Taloudenhoitaja esitteli hallitukselle vuoden 2018 tilinpäätöksen ja hallitus hyväksyi sen. Paljon kahvia tähän kului, mutta selvittin ja jopa aikataulussa! Tarkemmin kokouksen päätöksistä tiedotetaan aktiivien sähköpostilistalla.
Allekirjoittaneelle tämä kokous oli kolmas MYn hallituksessa, joten moni asia on vielä uutta ja opettelua. Vielä ainakin intoa riittää, koen tärkeänä että omalta pieneltä osaltani voin olla mukana mahdollistamassa Maan ystävien ja kaikkien sen aktiivien toimintaa. Paljon on opittavaa, mutta onneksi mukana on monta ihanaa ihmistä.
Uusi hallitus kokoontui hallituksen perehdytyspäivään ja vuoden ensimmäiseen hallituksen kokoukseen Pauligin huvilalle talven kirpeimmässä pakkassäässä lauantaina ja sunnuntaina 19. – 20.1.2019. Lunta oli tupruttanut paljon viikolla, ja pakkanen oli pitänyt sen kauniisti maassa, joten maisemat huvilan ikkunoista olivat kuin talvisesta postikortista. Pauligin huvilalla odotti hallituslaisia Maan ystävien toimisto, joka oli erikoisen hyvin lämmitetty – tämä yllätti positiivisesti vilukissat, kuten itseni.
Ruokavastaavina toimi allekirjoittanut ja kokenut hallituslainen Saija, aamusta lähtien hääräsivät ja hämmensivät keittiössä, valmistaen suuren kattilallisen savutofukeittoa, toki puheenjohtaja Liisakin ennätti avuliaaseen tapaansa sipuleita pilkkomaan. Aamupala laitettiin esille, ja kokoonnuttiin toimiston kokoushuoneeseen tiiviiseen tunnelmaan, tilakömmähdyksien vuoksi. Toisaalta allekirjoittanut koki, että tiivis tunnelma voi olla joskus hyväkin, olihan kyseessä hallituksen perehdytys, ja toisiin tutustuminen voi olla helpompaa, kun välissä ei ole ”suomalaiseen tapaan” paria metriä! Hallituksen perehdytyspäivä sujui mukavasti Maan ystävien historiaa, periaatteita ja käytäntöjä, yhdistyslakia sekä käytännön toimintaa käsitellessä ja pohtiessa. Kahvia ja teetä kului, ruoka maistui ja naurun remahduksia kuului tuon tuosta. Erityisen huomion ansaitsee myös kokeneen maan ystävän eli O-P:n leipoma leipä, joka maullaan ja tarinallaan ihastutti hallituslaisia.
Hallituksen perehdytyspäivän jälkeen oli tunnelma lämmin ja odottavainen tulevan hallituksen vuoden suhteen.
Sunnuntaina sitten alettiin tositoimiin. Ensimmäinen hallituksen kokous pidettiin yläsalissa, jossa allekirjoittanut ei ollut juurikaan aikaisemmin kokoustanut – huolimatta vuoden varapuheenjohtaja kokemuksestaan. Kokousta valmistellessa sai allekirjoittanut myös tutustua Pauligin tonttuun ja sen pikkuruiseen huoneeseen, mikäli oli lapsenmielisyydessään hurmaava. Ripaus satua piristää arkea allekirjoittaneen mielestä kummasti, jopa hallituksen kokoustamista…jos ette usko kokeilkaa!
Hallituksen kokouksessa käsiteltiin esityslistan asioita järjestelmällisesti ja pysyttiin tällä kertaa varsin hyvin aikataulussa, kiitos jämptin kokouksen puheenjohtajan. Allekirjoittanut koki iloa siitä, että hallituksen koko oli kasvanut, sillä näin hallituksen tehtäviä voidaan toivon mukaan jatkossa jakaa tasaisemmin, ja välttää yksittäisten henkilöiden liiallinen kuormittuminen.
Sunnuntain hallituksen kokous päätettiin hyvillä mielin. Toki uusilla hallituksen jäsenillä on varmasti paljon kysyttävää, eikä kaikki varmastikaan ole vielä selvää, mutta tämä on aivan tavallista. Kun allekirjoittanut muistelee viime vuotta, ja omaa aloitustaan hallituksen varapuheenjohtajana, oli kaikki uutta ja tuntui että jatkuvasti löytyi uutta kysyttävää. Ajansaatossa allekirjoittanut kokee kehittyneensä erehdyksen ja onnistumisen kautta, ja haluaakin kertoa yhden aforismin sekä uusille hallituslaisille, että niille, jotka ovat aloittaneet jotakin uutta elämässään: ”Doing your best means never stop trying.” – Helen Keller
Sain viime vuonna osallistua kahteen Maan ystävien kansainvälisyysverkoston tapaamiseen, ensin Euroopan Maan ystävien vuosikokoukseen Banja Lukassa, Bosnia-Hertsegovinassa ja sitten Euroopan Nuorten Maan ystävien kesäleirille Kyproksella. Kummassakin tapaamisessa korostui tulevien vuosien toiminnan visiot, joihin on nyt hyvä palata vuoden 2019 alun kunniaksi.
Euroopan Maan ystävien vuosikokouksessa hyväksyttiin strategiapaperi, jonka on tarkoitus ohjata järjestön toiminnan painopisteitä vuosina 2019-2023. Strategia painottaa erityisesti kahta näkökulmaa: koko yhteiskuntaa läpileikkaavan muutoksen aikaansaamista sekä järjestön resurssien ja liikkeen sisäistä vahvistamista. Ensimmäiseen tavoitteeseen sisältyy yksinkertaisesti esitettyjen, valheellisten ratkaisujen tyrmääminen ja niiden sijaan todellisten, toimivien ratkaisujen tarjoaminen sekä yritysvallan purkaminen ja ihmisten voimaannuttaminen. Liikkeen sisäiseen vahvistamiseen sisältyy tavoitteellisesti erilaisten laajojen solidaarisuusverkostojen rakentaminen sekä vahvan, järjestelmämuutosta ajavan liikkeen rakentaminen ja aikaansaaminen.
Strategiassa korostuu monimuotoinen ympäristöliike, joka tarttuu aktiivisesti myös sosiaalisiin ongelmiin ja pyrkii ratkaisemaan ne käsi kädessä ympäristöongelmien kanssa. Näin taataan oikeudenmukainen siirtyminen kestävämpään ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaelämään. Strategia on hyvä pitää mielessä sekä inspiraationa että ohjenuorana tulevan vuoden toiminnansuunnittelussa ja toteuttamisessa. Tarkempi katsaus strategiapaperiin suomeksi löytyy Maan ystävien kolmannessa uutiskirjeessä vuodelle 2018 ja itse paperin voi lukea tästä.
Kyproksella järjestettiin kesän lopussa myös Nuorten Maan ystävien leiri, jolle osallistui kaksi Nuorten Maan ystävävien toimintaryhmän aktiivia. Kyproksen kaunista saarta uhkaava ilmastonmuutos nostaa lämpötiloja ja vähentää sademäärää, joiden vaikutus pahentaa jo valmiiksi ongelmaksi noussutta makean veden vähyyttä ja heikentynyttä biodiversiteettiä. Uusliberaali politiikka lisää luonnon kaupallistamista suojelluilla alueilla ja mm. patoprojektit ovat tyypillisiä Kyproksella. Kyproksen poliittinen tilanne myös hankaloittaa ympäristöjärjestöjen toimintaa – ympäristön suojelu ei ole politiikassa kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä.
Leirillä kuulimme mm. naisten oikeuksia ajavien liikkeiden onnistumisista Pohjois-Iralnnissa sekä Argentiinassa, Nigerian Maan ystävien taistelusta öljynporausta vastaan, metsien suojelusta Slovakiassa sekä kaivostoiminnan vastustuksesta Kolumbiassa. Pidin myös itse session Ydinvoimaprojektien vastustamisesta Suomessa. Kävimme tärkeitä keskusteluja aktivistien jaksamisesta, saimme mielenkiintoisen luennon ilmastopakolaisuudesta ja muuttoliikkeiden monimuotoisuudesta sekä tietysti myös pidimme hauskaa. Vierailimme myös saarella sijaitsevalla entisellä kultakaivoksella, joka on viime aikoina herättänyt kaivosyhtiöiden kiinnostusta. Paikalliset toimijat ovat kampanjoineet kaivoksen suljettuna pitämisen puolesta.
Parhaillaan on myös auki haku YFoEE:n kevätväentapaamiseen, joka tänä vuonna järjestetään Irlannissa 27.2-3.3. Samalla voi myös osallistua ennen väentapaamista järjestettävään mielenkiintoiseen koulutukseen ympäristöliikkeen sekä erilaisen teollisuuden (mm. kaivosteollisuuden) vaikutuksista kärsivien yhteisöjen kanssa toimimisesta. Huomaathan että haku umpeutuu jo 18.1.2019. Haethan siis pian! YFoEE valitsee hakijoista yhden ja korvaa tämän matkakulut paikan päälle aina 300 euroon asti. Hakijalle ilmoitetaan valinnasta s-postitste. Ikäraja osallistumiselle on yleensä ollut 30-vuotta.
Kevätväentaapmisessa valitaan lisäksi YFoEE:lle ensi vuoden hallitus, joka on mahtava tapa tutustua kansainvälisen nuorisojärjestön toimintaan! Ehdolle voi asettua, vaikkei YFoEE:n toiminta olisikaan vielä kovin tuttua – mikäs sen parempi tapa saada laaja-alainen käsitys verkoston toiminnasta. Ehdolle voi asettua vielä tapaamisen aikanakin.
Ilmoittautumislomake väentapaamiseen löytyy tästä osoitteesta.
Suomen Maan ystävien sekä YFoEE:n välisen yhteyshenkilön paikka on myös auki. Mikäli sinua kiinnostaa toimia tässä tehtävässä, ilmoita siitä Maan ystävien hallitukselle 30.1.2019 mennessä.
Yrityksiä valvotaan Suomessa jokseenkin tarkasti. Paitsi taloudellisesti, niitä tarkkaillaan myös eettisesti. Näin varmistetaan, etteivät yritykset tee mitä sattuu.
Mutta osa yrityksistä toimii myös ulkomailla. Päättäjät eivät kuitenkaan ole velvoittaneet yrityksiä vastuulliseen toimintaan myös maamme rajojen ulkopuolella. Valtion kannalta on yhdentekevää, hyötyykö yritys lapsi- tai pakkotyöstä, tai polkeeko se työntekijöiden oikeuksia muissa maissa. Suomalaisuus ei ole tae sille, että yritys toimii ekologisesti tai eettisesti. Yrityksillä on omat toimintatapansa. Monesti mahdollisuus tehdä voittoa omistajille menee eettisyyden yli.
Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Ihmisoikeuksia ei voi jättää yritysten hyvän tahdon varaan. Siksi Maan ystävät onkin mukana #ykkösketjuun -kampanjassa, joka pyrkii saamaan maahamme ihmisoikeuksia koskevan yritysvastuulain. Se velvoittaisi yrityksiä toimimaan vastuullisesti niin kotimaassa kuin Suomen rajojen ulkopuolellakin. Maamme voi olla esimerkki yritysvastuussa, jos niin halutaan. Esimerkiksi Ranskassa ja Sveitsissä tällainen laki jo on.
Kampanjassa on mukana yli 100 yhdistystä, yritystä ja ammattiliittoa. Varmistetaan yhdessä, että Suomi nousee yritysvastuun #ykkösketjuun!
Maan ystävien syysväentapaaminen pidettiin Pauligin huvilalla 16.11.-18.11.2018. Viikonloppuun mahtui paljon erilaista ja eri teemaista ohjelmaa. Perjantaina oli sekä hallituksen kokous, että Varpu Sairisen ja Juha Penttilän tilaisuus ”Suora toiminta ja massa-aktiot ympäristöliikkeessä: Hollannin Maan ystävät, Code Rood ja Ende Gelände”, jossa he kertoivat kokemuksistaan. Lauantaina väentapaaminen yhdistyi aktiivitapaamiseen ensimmäistä kertaa. Päivän aloitti mm. piiriskeskustelu, josta jatkettiin erilaisiin työpajoihin, jotka käsittelivät niinkin erilaisia aiheita kuin tulevaisuuden muutosilmiöitä, intersektionaalisuutta sekä aktivistien jaksamista. Sunnuntaina ohjelma niin sanotusti huipentui vuosikokoukseen.
Olen hallituksen jäsen, joten perjantaina istuin tiiviisti hallituksen kokouksessa. Sieltä ehdimme pariin otteeseen tervehtimään rinnakkain järjestetyn suoraa toimintaa käsittelevän tapahtuman väkeä, mutta pääosin ilta meni kokousasioiden parissa. Kokouksen tärkeimmät teemat olivat henkilöstöasiat ja erilaiset rekrytoinnit, kuten hallitus- ja talousjaostorekry sekä ilmastokampanjakoordinaattorin rekry ja kansainvälisten asioiden tiedotuksen ja toiminnan sekä tasapuolisuuden varmistaminen.
Maan ystävien ilmastokampanjakoordinaattori on pian vaihtumassa uuteen ja ilmastokampanja teki paikasta hakuilmoituksen, jonka takaraja oli hallituksen kokousta edeltävänä päivänä. Hakemukset oli päätetty anonymisoida, johon osallistui yksi ihminen ilmastokampanjasta ja toinen Maan ystävien hallituksesta. Varsinaiseen rekrytointiryhmään liittyi yksi hallituksen jäsen sekä kolme ilmasto-ohjausryhmästä. Hakuprosessissa saatiin näin hyödynnettyä eri näkökulmia ja sen kuormittavuus jakautui useampien ihmisten kesken.
Kansainvälisissä asioissa hallitus haluaa varmistaa sen, että erilaisista FoEI:n, FoEE:n ja YFoEE:n tapahtumista, vetoomuksista, tiedonannoista ja vastuutehtävistä kulkee tieto myös Maan ystävien jäsenistölle laajemmin. Hallituksen pohtimia konkreettisia keinoja olivat se, että erilaisia asian kannalta olennaisia sähköpostilistoja seuraa useampi ihminen, jolloin tiedonkulku ei pääse katkeamaan. Toisaalta halutaan myös huolehtia siitä, että vuoden 2016 hallituksen päätös kansainvälisten matkojen raportointivelvoitteesta ehtona uusille matkoille toteutuu.
Tärkeä teema, joka hallituksen kokouksissa on vuoden aikana noussut yhä enemmän esille, on myös Maan ystävien työnantajapolitiikka. Millainen työnantaja olemme nyt? Millainen työnantaja haluamme olla? Hallitus on työnantajavastuussa työntekijöistään, mutta on tärkeää käydä keskustelu siitä, mitä tämä vastuu tarkoittaa. Hallituksen jäsenet ovat usein vaihtuneet vuosittain, jolloin pitkäjänteinen työnantajapolitiikan kehittäminen on jäänyt sivuosaan.
Ensi vuonna on onneksi käymässä niin, että vanhoista hallituslaisista valtaosa jatkaa. Ollaan tilanteessa, jossa keskustelulle on aikaisempaa paremmat edellytykset ja nyt, jos koskaan, on tähän mahdollisuuteen tartuttava. Hallitus päättikin erityisen työryhmän perustamisesta. Tarkoitus oli alun perin valita sen jäsenet vasta joulukuun hallituksen kokouksessa, mutta väentapaamisen jälkeen työryhmä koottiinkin saman tien, jotta kehitystyöhön päästään mahdollisimman pian.
Toimin hallituksen kokouksessa ja vuosikokouksessa ensimmäistä kertaa puheenjohtajana, mikä oli varsin opettavainen kokemus. Pohdin esimerkiksi sitä, miten puheenjohtaja voisi parhaiten toimia tavalla, jossa yhdistyisi sekä kaikkien mahdollisuus puheenvuoroon ja laadukas keskustelu, että kokouksen pysyminen aikataulussa. Aiheet ovat usein sekä hallituksen kokouksissa, että vuosikokouksissa ihmisille hyvin tärkeitä ja keskustelua herättäviä. Piirikeskustelussa hyödynnettiin kahden minuutin puheenvuoroja, mikä vaikuttikin toimivan hyvin. Tasapuolisuutta voisi jatkossa tukea myös huomioimalla keston lisäksi se, kuinka monta puheenvuoroa kukin käyttää.
Lauantaipäivän huumaa ja sunnuntain sisukkuutta
Lauantaina ehdin itse paikalle vasta piirikeskustelun loppuun, mutta ajoitus oli mainio lounaan kannalta. Väentapaamiseen oli palkattu kokki laittamaan vegaanista ruokaa ja hän loihti pöytään mm. maukasta borssikeittoa. Jäljelle jääneen keiton hän leipoi mukaan herkullisiin leipälimppuihin.
Lounaan jälkeisessä tulevaisuustyöpajassa esiteltiin erilaisia muutosilmiöitä, jotka voivat vaikuttaa Maan ystävien toimintaan tulevaisuudessa. Näistä oli koostettu viisi isompaa kokonaisuutta; väestönmuutokset, ilmasto, energia ja luonnonvarat, talous, työllisyys ja palvelut, moninaistuvat elämäntavat ja arvot sekä älykäs yhteiskunta. Osallistujat jakautuivat oman kiinnostuksensa mukaan kolmeen ryhmään, joissa edellä olevia teemoja pyrittiin tarkastelemaan Maan ystävien toiminnan kautta.
Osallistuin itse ryhmään, jossa oli mukana vesiasiat, taloudellinen oikeudenmukaisuus, sosiaalifoorumi sekä alkuperäiskansat. Keskustelu liikkui laidasta laitaan, sillä puhuimme niin yhteisöllisemmästä elämäntavasta, alkuperäiskansojen suhteesta luontoon kuin kapitalistisen talousjärjestelmän luonteestakin. Lisäksi sivusimme erilaisia demokratian muotoja. Näiden yhteydessä kiinnitettiin huomiota siihen, ettei lähidemokratia voi toimia, jos taloudelliset asiat rajataan sen ulkopuolelle.
Loppuilta koostui päivällisen lisäksi kahdesta Nuorten Maan ystävien koordinoimasta työpajasta, joista ensimmäinen käsitteli sitä, kuinka huolehtia omasta jaksamisestaan aktiivistina. Millaiset asiat ylipäätään vaikeuttavat omaa jaksamista ja mitä ratkaisuja näihin ongelmiin voisi olla? Itse pääsin pohdiskelemaan ajanhallinnan ongelmia ja täydellisyyden tavoittelua, jotka olivat henkilökohtaisten ajatusmallien ja tapojen tehdä asioita-teeman alla. Yksi ratkaisuehdotus ryhmällämme oli priorisointi ja toisaalta se, että yrittää tietoisesti havaita ja puuttua sellaisiin ajatusmalleihin, joiden johdosta haalii itselleen enemmän tehtävää kuin mihin lopulta ehtiikään ja toisaalta, että osaa olla tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Helpommin sanottu kuin tehty?
Intersektionaalinen näkökulma muutokseen oli päivän viimeinen työpaja, mutta samalla yksi mielenkiintoisimmista. Aloitimme havainnollistavalla harjoituksella, jonka jälkeen kuultiin Julia Räisäsen pitämä alustus aiheeseen. Pohdimme omia kokemuksiamme siitä, millaista on olla marginaalissa ja miltä valtavirta on silloin näyttänyt. Mitä haluaisimme sanoa valtavirralle? Aihe nosti esiin myös vaikeita asioita. Huomasimme lisäksi, että marginaalissa olo herättää samankaltaisia tunteita eri ihmisissä. Valtarakenteet ja etujen kerrostuminen ovat tärkeitä tiedostaa. Siinä missä jollekin henkilölle kasaantuu etuja mm. hänen ihonvärinsä, etnisyytensä, sukupuolen ja perhetaustan vuoksi, on vaikutus päinvastainen toisille ihmisille. Tämän tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti sitä, että asialle voidaan tehdä jotain.
Sunnuntai valkeni kauniin aurinkoisena, toisin kuin edellisen päivän synkkä pilvimassa. En voinut olla ottamatta useampia kuvia Töölönlahden rannalta kulkiessani kohti Pauligia. Huvilalla söimme ensin hieman aamiaista ennen kuin kävimme itse asiaan eli vuosikokoukseen. Asialistalla oli vuoden 2019 toimintasuunnitelman hyväksyminen ja läpikäyminen, jäsenmaksujen perusteet ja niiden suuruus sekä perusyhdistyksille palautettavan jäsenmaksuosuuden suuruus ja ajankohta, vuoden 2019 talousarvio, uuden hallituksen valinta sekä tilintarkastajan ja varatilintarkastajan valinta. Nämä asiat käydään aina läpi syysvuosikokouksessa. Tällä kertaa lisänä oli vielä sääntömuutosehdotus kaksivuotisesta hallituskaudesta sekä Maan ystävien suhteet talouselämään-linjapaperin päivittäminen.
Sekä toimintasuunnitelmaan, että talousarvioon oli tullut muutosehdotuksia hallituksen käytyä ne jo läpi ja joitakin tuli lisää vielä kokouksen aikana, mikä pidensi kummankin käsittelyaikaa. Talousarvion merkittävimmät muutokset vuosikokouksessa syntyivät kampanjakoordinaattorin palkka-arvion korjaamisesta työajan lisäyksen huomioivaksi sekä päätösestä hankkia järjestölle uudet Maan ystävät-paidat. Vanhoista on jäljellä enää muutama hajakoko.
Hallitus päätti ehdottaa kaksivuotista hallituskautta alun perin, jotta varmistettaisiin tiedon ja taidon siirtyminen uudelle hallitukselle. Tämän toivottiin auttavan siihen, että hallitus voi toimia pitkäjänteisemmin eikä kaikkia asioita tarvitse oppia ”kantapään kautta”. Lisäksi sen ajateltiin vähentävän työntekijöiden kuormitusta, koska heille on usein jäänyt vastuu asioiden jatkuvuudesta samalla, kun hallitustyö on sisältänyt paljon opettelua. Ehdotettiin siis sääntömuutosta, jonka oli tarkoitus toimia myös uusia hallituslaisia motivoivana tekijänä.
Asia herätti kuitenkin kysymysmerkkejä jo valmisteluvaiheessa. Mikä olisi oikea tapa muotoilla ehdotus, jotta se ei aiheuta mitään kummallisia pullonkauloja tulevaisuudessa? Entä millaisia seurauksia on sillä, että hallitukseen pitäisi sitoutua lähtökohtaisesti kahdeksi vuodeksi? Onko tämä varmasti paras tapa toteuttaa hiljaisen tiedon siirtyminen hallituskaudelta toiselle? Vuosikokouksessa näistä teemoista käytiin vilkasta keskustelua. Lisäksi mietittiin, pitäisikö ensin kokeilla voisiko pelkkä sitoutumisen korostaminen toimia ilman sääntömuutosta. Ja mitä itse henkilökohtaisesti tässä vaiheessa mietin: teemme kaikki vapaaehtoistyötä – onko sääntömuutos varmasti tätä taustaa vasten oikea keino pyrkiä arvokkaaseen päämäärään?
Vuosikokous oli lopulta yksimielinen vain siitä, että kokemuksen siirtäminen eteenpäin on tärkeää ja pitäisi miettiä keinoja, joilla hallituslaiset jatkaisivat myös ainakin toisen kauden niin, että hallituksessa olisi saman aikaan sekä uusia, että vanhoja hallituslaisia. Sääntömuutosta ei tältä erää hyväksytty. Näkisin kuitenkin itse, että tässä olisi ehdottomasti keskustelun paikka. Jälkiviisaana on helppo nähdä, että muutoksesta olisi ensin pitänyt keskustella laajemmalla pohjalla, ehkä juuri väentapaamisen yhteydessä jossakin työpajassa. Näin nähtäisiin millaiset keinot jäsenistöstä vaikuttavat parhailta ja avattaisiin uusia näkökantoja.
Vuoden 2019 hallitus valittiin mutkattomasti. Puheenjohtajaksi valittiin ainoa paikkaa hakenut eli Maan ystävien nykyinen puheenjohtaja Liisa Uimonen ja varapuheenjohtajina niin ikään jatkavat Kristina Salmi ja Jara Kollei. Vanhasta hallituksesta mukaan lähtivät lisäksi Heikki Hallantie, Olli-Pekka Haavisto ja Saija Väyrynen. Uusina aloittavat Olli-Pekka Siira, Tove Selin, Heidi Kuvaja sekä Reetta Hanhikoski.
Tämän jälkeen päätettiin vielä, että hallitus valtuutetaan päivittämään ”Ohjeet Maan ystävien suhteista talouselämään”-linjapaperi yhdenmukaiseksi FoEI:n yritysyhteistyö- ja varainhankintalinjausten kanssa. Sitten olikin pitkä päivä vihdoin päätöksessään, jonka jälkeen loppuun asti sinnitelleet siivosivat yhdessä tilat ja lähtivät sitten sunnuntai-illan viettoon. Loppulauselmana ensimmäisestä väentapaamisestani voisi sanoa, että paljon oli ohjelmaa ja tapahtumaa, paljon uusia ajatuksia ja ihmisiä. Kyllä näillä eväillä nähdään taas ensi kevään väentapaamisessa.
Maan ystävien ilmastokampanjan vasta valittu ohjausryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 24.9.2018. Ohjausryhmään kuuluvat ilmastokampanjasta vastaava Leena Kontinen, kampanjakoordinaatori Eija Kärkkäinen, sekä jäsenet Anna Ikonen, Aino Sirén, Elina Hienonen, Ilona Mansikka ja Tove Selin. Naisenergia jyllää.
Kokouksessa jaettiin tehtävät ja vastuut ohjausryhmän jäsenille. Ohjausryhmä vastaa kampanjan yleisestä koordinaatiosta ja eri hankkeiden koordinaatiosta. Se myös vastaa talousasioista kampanjassa.
Ensimmäisessä kokouksessa tutustuimme toisiimme. Ideat ja sanat lensivät ja tunnelma oli todella innostava. Myös etänä Tampereelta osallistunut Aino oli hyvin mukana menossa.
Ilmastokampanja osallistuu tuleviin eduskuntavaaleihin yhdessä muiden alan järjestöjen kanssa ja jatkaa vaikuttamistyötä mm. yhteisöenergiassa ja Hiilivapaa Suomi -kampanjassa. Uutena asiana keskusteltiiin lentoverosta, josta pitäisi tulla lakialoite kansalaisaloitteen kautta Ruotsin mallin mukaan, tai jotenkin muuten. Keskusteluja jatketaan.
