Maan ystävät

Friends of the Earth Finland

Kategoria: Blogi

  • Maan ystävät tuomitsee Venäjän sotatoimet Ukrainassa

    Kansainvälinen Friends of the Earth International -verkosto julkaisi 28.2.2022 lausuntonsa Ukrainan sotaan liittyen. 

    Friends of the Earth International on järkyttynyt Venäjän joukkojen Ukrainaan tekemän hyökkäyksen tuhoisista vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. Oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta kaikkialla maailmassa taistelevana liittona se tuomitsee tämän hyökkäyksen jyrkästi.

    Kannanotossaan FoEI puolustaa voimakkaasti kaikkien ihmisten oikeutta elää rauhassa ja  ilmaisee solidaarisuutta ja myötätuntoa kaikille niille, jotka kärsivät tästä epäoikeudenmukaisesta sodasta ja vastustavat sitä. Sotatoimet vievät ihmishenkiä ja niillä on valtavat haittavaikutukset ympäristöön. 

    FoEI ilmaisee myötätuntonsa kaikille sodasta kärsiville ihmisille ja vilpittömän osanottonsa uhrien perheille. Friends of the Earth International kannattaa rauhanomaista ja diplomaattista pitkän aikavälin ratkaisua ja vetoaa kansainväliseen yhteisöön, jotta se tukisi ja puolustaisi kansojen oikeutta elää rauhassa ja vapaina. Muita maita kehotetaan välttämään interventioita, jotka saattaisivat kärjistää sotatoimia Ukrainassa.

    Suomen Maan ystävät yhtyy kansainväliseen kannanottoon ja tuomitsee jyrkästi Venäjän sotatoimet Ukrainassa.

    Ikävä tosiasia on sekin, että Eurooppa rahoittaa sotaa ostamalla fossiilienergiaa Putinin Venäjältä. Lunastakaa lupaukset! -ilmastomielenosoitus järjestettiin Venäjän hyökkäyksen jälkeen 5. maaliskuuta. Maan ystävät oli mukana yhdessä muiden järjestöjen kanssa vaatimassa, että Suomi asettaa aikataulun fossiilisista energialähteistä luopumiselle.

    Hallituksen täytyy tehdä Ilmastopaneelin ja tutkimuslaitosten vaatimat miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin lisäpäästövähennykset, jotta vuoden 2030 päästövähennystavoitteet voidaan saavuttaa. Eduskunnan tulee säätää valtiota ja kuntia velvoittava ilmastolaki, jotta Suomen hiilineutraaliustavoite ja sen jälkeen hiilinegatiivisuus saavutetaan.

    Maan ystävien ilmastokampanja Hiilivapaa Suomi vaatii valtionyhtiö Fortumia sulkemaan nopealla aikataululla kaikki Venäjän liiketoiminta, ei pelkästään Unipron alainen. Kaikki kaasun ja kivihiilen tuonti Venäjältä tulee lopettaa.

    Sotatila vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään ja ihmisoikeuksiin Ukrainassa ja on aiheuttanut humanitaarisen kriisin. YK:n erikoisraportoija on ilmoittanut, että Ukrainasta pakeneviin ihmisiin kohdistuu rasismia ja muukalaisvihamielisyyttä. Ihmisoikeudet kuuluvat sodassakin kaikille riippumatta ihonväristä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

    Sotatoimet saastuttavat vesistöjä ja maa-alueita sekä tuhoavat satoja. Ukrainan sodalla on huomattavia vaikutuksia globaaliin ruokajärjestelmään, sillä Ukraina on merkittävä ruoan tuottaja (mm. vilja ja auringonkukkaöljy). Uhkaavasta ruokapulasta ja hintojen noususta kärsivät eniten maailman köyhimmät. Sota on pahinta, mitä ihmisille ja luonnolle voi tapahtua.

     

    Tanja Pulliainen

  • Ydinvoima ei ratkaise ympäristö- ja sosiaalista tuhoa, vaan ylläpitää sitä

    Ydinvoima ei ratkaise ympäristö- ja sosiaalista tuhoa, vaan ylläpitää sitä

    Ydinvoima on väärä vastaus ilmastokriisiin ja ympäristötuhoon sekä niihin kytkeytyviin sosiaalisiin ongelmiin. Lyhyellä tähtäimellä sen rakentaminen on päästöjen ripeän alentamisen kannalta liian hidasta ja samalla siihen laitetut investoinnit ovat pois kestävämmistä uusiutuvista energianlähteistä. Ydinvoimaa ei ole ilman uraania, jonka louhinta on ekologisesti ja sosiaalisesti kestämätöntä. Pitkällä ratkaisematon ongelma on ydinjätteen säilyttäminen turvallisesti tuhansien vuosien ajan ihmiskunnan muuttuvien elämänmuotojen myllerryksissä. Ydinvoimalat tekevät yhteiskunnasta haavoittuvan: ekologisten, taloudellisten ja poliittisten kriisien eskaloituessa keskitetyt, monimutkaista logistiikkainfrastruktuuria vaativat ja lopulta aina onnettomuusalttiit voimalat ovat riski.

    Ydinvoiman kannattamisessa ratkaisuna ilmastonmuutokseen peilautuu tiensä loppuun tulleen, fossiilien käyttöön perustuvan ja kasvupakkoon sidotun kapitalismin tarve ylläpitää itseään muuntautuneessa muodossa. Tällä tiellä ekologiset ja sosiaaliset ongelmat jatkuvat ja uusia syntyy: ydinvoima keskittää valtaa, militarisoi yhteiskuntaa ja sementoi hierarkioita. Kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta pointtina tuleekin olla energian ja luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen eikä tuhoisan järjestelmän ylläpitäminen eri tavoin. Ilmastokriisiin ja ympäristötuhoon vastaaminen ei tarvitse ydinvoimaa, vaan yhteiskunnan muuttamista sellaiseksi, että pienempi kulutus – ja samalla kaikkien tarpeiden täyttäminen – tulee mahdolliseksi.

    Maan ystävät

  • Ympäristöblokin puhe Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa 6.12.2021

    Ympäristöblokin puhe Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa 6.12.2021

    Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen järjesti tänä vuonna koalitio, jonka muodostavat A-ryhmä, Varisverkosto, Helsingin vasemmistonuoret, Pinkkimusta Helsinki ja Emilia-ryhmä. Emilia toimi ympäristöblokin koollekutsujana. 

    Puhe on julkaistu alunperin Emilian sivulla. 

     

    Puhe: 

    Hyvät ystävät, toverit ja kanssa-antifasistit, kiitos että olette täällä, yhdessä osoittamassa ettei äärioikeistolaisille pyrkimyksille ole tilaa meidän kaikkien Helsingissämme! On hienoa nähdä että meitä on täällä näin paljon, yhdessä vastustamassa fasismia ja rasismia!

    Myös ympäristöblokki on täällä tänään, sillä myös ympäristöliikkeen on tärkeää osoittaa, ettei fasismille ole tilaa maailmassa, jollaista haluamme rakentaa.

    Äärioikeistolaisella liikkeellä on oma ympäristöagendansa. Siihen agendaan ei kuitenkaan mahdu yhdenvertaisuuden tai solidaarisuuden arvoja. Siihen agendaan ei mahdu käsitystä globaalista tai historiallisesta oikeudenmukaisuudesta. 

    Ekologinen kriisi on käynnissä. Ympäristö- ja kehitysliikkeissä on jo vuosikaudet painotettu sitä, miten rikkaissa länsimaissa tapahtuva kulutus aiheuttaa saastumista ja luonnonvarojen ylikulutusta köyhemmissä globaalin etelän maissa. Olemme toitottaneet esimerkiksi, että jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,4 maapalloa. Maailman rikkain kymmenys aiheuttaa puolet hiilipäästöistä, ja tuohon maailman rikkaimpaan kymmenykseen kuuluu noin puolet suomalaisista.

    On siis selvää, että ekologisen kriisin ratkaisut on löydettävä eriarvoisuutta purkaen. Emme voi laittaa tuhoa heidän korjattavakseen ja kärsittäväkseen, jotka eivät ole tuhoon samalla tapaa osallistuneet. Tämä tarkoittaa radikaaleja muutoksia elintavoissamme, kulttuurissamme ja talousjärjestelmässämme. 

    Äärioikeistossa on pitkään vähätelty ja kielletty ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos. Nyt tuo denialismi on saamassa uusia muotoja: Ilmastonmuutoksen olemassaolo myönnetään, mutta siihen vastaaminen kääntyy keppihevoseksi, jolla ratsastaa kohti rasistisia ja fasistisia päämääriä. Jo nyt Euroopassa vedotaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja oman maan koskemattoman luonnon suojeluun perusteena rajojen tiukentamiselle. Ilmastonmuutoksesta ja luonnon saastumisesta syytetään väestönkasvua Afrikassa ja Aasiassa. Ilmastopakolaisten jättäminen oman onnensa nojaan on näille rasisteille ympäristöteko, jolla pakoillaan Euroopan ja muiden länsimaiden historiallista ja yhä kasvavaa vastuuta ekologisesta kriisistä. 

    Mitä sitten voisi tarkoittaa se, että vaikkapa Suomessa tällainen retoriikka pääsee osaksi hallituspolitiikkaa? Onko meillä tulevaisuudessa ”entistä vihreämpi hallitus”, joka sulkee rajat erinäköisiltä ihmisiltä ja ylläpitää viherpestyä kasvavan kulutuksen kapitalismia. Me olemme niin hyvässä asemassa globaalisti, että voimme leikkiä, että on ok jatkaa elämäämme ”business as usual”, kunhan pidämme rajamme vääränlaisilta kuluttajilta suljettuna. Vääränlaisia kuluttajia alkaa varmasti löytyä muistakin ihmisryhmistä kuin Euroopan ulkopuolisista siirtolaisista ja pakolaisista, sillä ”injustice anywhere is a threat to justice everywhere”. 

    On ”helpompaa” syyttää ilmastonmuutoksesta, ympäristön saastumisesta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta voimakkaan väestönkasvun maita tai väestöltään valtavaa Kiinaa kuin katsoa peiliin. On helpompaa asettaa vastakkain suomalainen köyhä ja haavoittuvampien maiden ihmiset kuin purkaa eriarvoistavia rakenteita.

    Fasismi pelaa harvojen hyvinvoinnin pussiin globaalin oikeudenmukaisuuden ja ekologisen kestävyyden kustannuksella. Äärioikeistolaiset liikkeet syventävät tahoillaan jo olemassa olevia eriarvoisuuksia, eikä niillä ole tarjota todellisia kestäviä ratkaisuja päivämme polttaviin kriiseihin. 

    Ihmisvihamieliselle ja taantumukselliselle maailmankuvalle ei tule antaa senttiäkään tilaa, nyt eikä varsinkaan tulevaisuudessa. Siksi myös ympäristöliike on antifasistinen, tänään ja vuoden jokaisena päivänä!

     

  • Ympäristötoimittajien Yhä Täällä -valokuvanäyttelyn näyttelyavajaisissa

    Maan ystävät sai kutsun Ympäristötoimittajien Yhä Täällä -valokuvanäyttelyn näyttelyavajaisiin 16.9 tiedekeskus Heurekassa Vantaan Tikkurilassa. Ympäristötoimittajat ry on ympäristö- ja luontoaiheisia juttuja kirjoittavien ja kuvaavien toimittajien oma ammatillinen yhdistys, joka täyttää tänä syksynä 30 vuotta. Paljon onnea 30-vuotiaalle Ympäristötoimittajat ry:lle!

    Varapuheenjohtajat Kohtala ja Savolainen osallistuivat Maan ystävien edustajina kutsuvieraina avajaisiin. Hienoa että tapahtuma pystyttiin järjestämään, kun noudatettiin koronaturvallisia  etäisyyksiä ja pidettiin tarvittaessa maskeja paitsi syödessä. Saimme varta vasten meille tehdyt vegaaniset ruuat. Juttelimme pöydässä syödessämme mukavan kutsuvieraan kanssa. Kuuntelimme avajaispuheet ja saimme samalla jo ravintolassa katsella teoksia ravintolan seinällä sekä sähköisessä vaihtuvassa esittelyssä. Avajaispuheiden, aterioinnin ja kilistelyjen jälkeen siirryimme tiedekeskuksessa ravintolasta varsinaisen näyttelyseinän luo. Tunnelma oli hyvä vaikka samalla toki huomasimme huolen ympäristön tilasta. Kuulimme myös yhdistyksen valokuvausmatkasta Afrikkaan ja osasta teoksia miten teos on syntynyt.
     
    Näyttely oli esillä Heurekassa syys -ja lokakuussa. Kutsussa näyttelyä kuvataan seuraavasti:

    Näyttelyssä oli esillä 43 kuvaa, joissa on kolme haasteellista teemaa: Elonkirjo– hengissä edelleen, Monimuotoisuus – metsissä ja soilla. Ilmastonmuutos– maailma muuttuu.

    Valokuvissa nousee teemojen kautta esille luonnon monimuotoisuus, joka on Ympäristötoimittajien yhdistyksen juhlavuoden pääteema. Mukana näyttelyssä on paitsi koskettavia luontokuvia, myös vähän rujompia kuvia kaivoksista, avohakkuista ym. Kuvien kohteet vaihtelevat Saharasta Huippuvuorille.

    Monimuotoisuus, elonkirjo, on luonnon terveyttä, sen vastustuskykyä häiriöitä kohtaan. Korennon hennon siiven näkyminen puun takaa, linnun laulu, metsän puiden vehreys tai kuva valaan puhalluksesta arktisella merellä vakuuttavat meidät yhä uudelleen, että siellä se vielä on. Luonto.

    Kuitenkin joka yhdeksäs Suomen luonnon eliölajeista on uhanalainen, ja uhanalaistuminen kiihtyy koko ajan. Monimuotoisuuden kato ei näy helposti, siksi meidän täytyy nähdä selvemmin.

    Luontokuvaajien Jäsenistöstä näyttelyssä olivat mukana Päivi Arvonen, Riku Cajander, Jessica Haapkylä, Antti Koli, Markku Lappalainen, Paula Launonen, Kari Rissa, Tero Pajukallio, Jukka Palm, Eeva Pitkälä, Pekka Virtanen ja lisäksi työryhmään on kuulunut Tiina Harpf.
     

    Kuvia näyttelyn avajaistilaisuudesta:

    Maria Kohtala & Marica Savolainen

  • Maan ystävien ilmasto-oikeudenmukaisuusryhmän puhe Ketään ei jätetä -mielenosoituksessa 25.9.2021

    Maan ystävien ilmasto-oikeudenmukaisuusryhmän puhe Ketään ei jätetä -mielenosoituksessa 25.9.2021

    Maan ystävien ilmasto-oikeudenmukaisuustoiminta oli tänään mukana antirasistisessa Ketään ei jätetä -mielenosoituksessa Helsingissä. Pidimme Kansalaistorilla seuraavan puheen:

    Maan ystävien ilmasto-oikeudenmukaisuustoiminta haastaa suomalaisen ilmasto- ja ympäristöliikkeen, sen jokaisen järjestön, ryhmän ja muun toimijan, julistautumaan antirasistiseksi: Kamppailu on yhteinen!

    Me tiedämme jo, että niin ilmastonmuutoksen kuin minkä tahansa ympäristöongelman ensimmäiset ja pahimmat kärsijät ovat eri tavoin marginalisoituja ihmisryhmiä: köyhiä, globaalin etelän kansoja, alkuperäiskansoja.

    Me tiedämme jo, että pahimmat päästöt, saasteet ja luonnonvarojen ylikulutuksen aiheuttavat globaalisti rikkain kymmenys, joka koostuu pääasiassa valkoisista länsimaalaisista.

    Me tiedämme jo, että ekologinen kriisi monissa muodoissaan ja kerrannaisvaikutuksissaan häätää ihmisiä kodeistaan, pakottaa heidät liikkeelle ja pyrkimään turvaan muille maille.

    Me tiedämme jo, että nykyinen kapitalistinen järjestelmä hyödyntää ja ruokkii rasistisia rakenteita.

    Suomalainen ilmasto- ja ympäristöliike vaatii yhä radikaalimpia yhteiskunnallisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi ja niihin sopeutumiseksi. Uusi yhä uudestaan toistuva iskulauseemme on “Järjestelmämuutos, ei ilmastonmuutosta!”

    Äärioikeisto haluaa vaientaa yhteiskunnallisia toimia ja muutoksia vaativan ilmasto- ja ympäristöliikkeen, minkä todistimme jo Elokapinan Kesäkapinassa viime kesäkuussa. Äärioikeisto ei hyökkää vain siirtolaistaustaisia tai ulkoisesti tai kielellisesti erilaisia ihmisiä vastaan, vaan kaikkia niitä vastaan, jotka kokevat vihollisikseen.

    Ilmastonmuutos ja luontokato vaativat nopeita mutta oikeudenmukaisia ratkaisuja, joilla rakennetaan yhteistä, avointa, tasa-arvoista ja myös lajien väliseen solidaarisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa. Emme voi jättää ketään ulkopuolelle, syrjiä ketään, niin kuin nykyisessä kestämättömässä, uusliberalistisessa jatkuvan kulutuksen kasvun yhteiskunnassa tapahtuu ja siten myös rasistisille ääriliikkeille on syntynyt tilaa. Emme voi myöskään antaa tilaa ekofasismille, jossa ympäristönsuojelulla oikeutetaan eri ihmisryhmien brutaalikin sorto.

    Meidän on oltava solidaarisia toisillemme – ja erityisesti meidän valkoisten tulee puolustaa ja antaa tilaa heille, jotka ovat muuta kuin valkoista normia. Tämä on tärkeää, sillä esimerkiksi suomalainen ympäristöliike on varsin valkoinen – miten voimme rakentaa aidosti kestävää ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa jos pyrimme siihen vain valkoisista näkökulmista?

    Ympäristöongelmien ratkaisut tulee tehdä rasismia purkaen. Ympäristöliikkeessä tarvitaan aktiivista antirasismia, on se sitten solidaarisuuden osoituksia antirasistisille kamppailuille, rasismin tiukkaa vastustamista esimerkiksi antifasismin muodossa, tai rasismin ja valkoisuusnormin purkamista liikkeen sisällä.

    Toistamme: suomalaisen ilmasto- ja ympäristöliikkeen on oltava antirasistinen: Kamppailu on sama ja yhteinen!

    Ilmasto-oikeudenmukaisuusryhmä

  • Hallitustyöskentelyn muuttuminen koronapandemian aikana – Mitä hyviä puolia siinä on tullut esiin?

    Tämä aihe on pyydetty nostamaan esille koska Maan ystävien jäsenet ovat ehkä kiinnostuneita pandemia ajan hallitustyöskentelystä. Miten hallitustyö on sujunut ja mitä hyviä ja huonoja puolia erikoisjärjestelyissä on ollut? Tämä saattaa kiinnostaa myös sellaisia yhdistyksen jäseniä, jotka voisivat haluta toimia MY:n hallituksessa seuraavalla kaudella tai myöhemmin.

     

    Tähän mennessä kukaan hallituksen jäsen ei ole ehdottomasti ollut etäviestintämenetelmien käyttöä vastaan hallitustyöskentelyssä koronapandemian aikana. Tähän on syynä se, että koronan aikana etäviestimien käyttö on ollut käytännössä ainoa mahdollinen keino pandemian kriittisessä tilanteessa viestiä toisille hallituksen jäsenille. Tämä johtuu siitä, että lähitapaamisia ja -kokouksia ei ole ko. pandemian aikana koettu vastuulliseksi järjestää. Kokouksiin on osallistunut jopa enemmän hallituslaisia kuin ennen koronaa, koska ei tarvitse matkustaa jos asuu vaikka toisella paikkakunnalla tai aikataulu on tiukka, julkiset kulkuvälineet lakossa tms. Matkustamiseen pääkaupunkiseudun sisälläkin kuluu helposti tunti jos vaikka vaihtaa paria julkista kulkuvälinettä vaikka Espoosta tai Vantaalta. Varmasti voi olla monia syitä.

     

    Vaikka hallituksen kokouksissa ei ole voinut keskustella kasvotusten toisten hallituslaisten kanssa, kokouksien aluksi on vaihdettu kuulumisia rauhassa ja toisia kuunnellen. Huolimatta siitä, että kokouksissa on ollut paljon asiaa, myös kokouksien aikana on ollut tilaa jakaa henkilökohtaisiakin asioita. Muiden hallituslaisten tuki on koronapandemian aikana ollut arvokasta ja antanut intoa hallitustyöskentelyyn. 

     

    Hallituksen kuukausikokoukset on pidetty lauantaisin tai sunnuntaisin. Niiden aikana käydään läpi päätettävät ja tiedoksi otettavat asiat. Kuukausikokousten aikana on pidetty ruokailutauko ja on vapaaehtoista haluaako käyttää etäkokouksessa kuinka paljon kameraa. Hallituslaiset ovat käyttäneet kameraa erityisesti kokousten alussa toisten tervehtimiseen ja kokouksen lopussa sanoakseen toisille. Kuukausikokousten lisäksi on pidetty lyhyemmät hallituksen kuukausikokouksen valmistelukokoukset ja mm. hallituksen meta-päivä hallitustyön suunnitteluun ja kokemusten hallitustyöstä vaihtamiseen. Kevätvuosikokous pidettiin etänä, mukana oli mahdollisuus osallistua siihen toimistolla

     

    Osa hallituslaisista kuitenkin haluaisi tavata ihmisiä kasvotusten siinä vaiheessa, kun se on mahdollista lähitapaamisissa koska kaipaa luontevampaa sosiaalista yhdessäoloa ilman tietokoneen näyttöä tai vaihtelua kotona olemiseen. Kaikilla ei myöskään aina ole omaa työtilaa kotona vaan saattaa olla muita perheenjäseniä ja lemmikkejä tai vaikka remontti naapuristossa. Lisäksi esimerkiksi ruokatarjoiluja ei ole mahdollista järjestää etätapaamisiin, mutta vaikkapa hallituksen kokouksissa, jotka on järjestetty lähitapaamisina ilman etäyhteyden priorisointia, on ollut tarjolla vegaanista purtavaa.

     

    Maan ystävien hallitus ja järjestösihteeri ovat lomalla heinäkuun, mutta osa varapuheenjohtajista on tavoitettavissa heinäkuun aikanakin. Kiireellisissä asioissa ole yhteydessä puheenjohtajistoon sähköpostilla: puheenjohtajisto (at) maanystavat.fi .

     

    Haluamme toivottaa oikein mainiota ja ihanaa alkanutta kesää!

     

    Maan ystävien hallituksen puolesta terveisin Marica

    Marica Savolainen

  • Pohdintaa antikapitalismista

    Pohdintaa antikapitalismista

    Maan ystävissä on perustettu uusi ilmasto-oikeudenmukaisuustoimintaryhmä, joka pyrkii osaltaan vahvistamaan suomalaisen ympäristöliikkeen sitoutumista globaaliin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Ryhmä haluaa toiminnallaan tuoda esille sitä, miten tärkeää ilmasto- ja ympäristökamppailujen kytkeminen erilaisten ja keskenään risteävien sorron ja riiston muotojen vastustamiseen on osana ilmasto- ja ekokriisin todellista ratkaisua. Näin ollen tärkeitä teemoja ovat erityisesti antifasismi, antirasismi ja feminismi.

    Kun puhutaan globaalista oikeudenmukaisuudesta, on välttämätöntä kiinnittää huomiota myös kapitalistiseen talousjärjestelmään ja yhteiskuntamuotoon. Antikapitalismi on käsitteenä varsinkin suomalaisessa keskustelussa hankala, sillä se assosioituu liian vahvasti neuvostoaikaiseen reaalisosialismiin, joka ei sekään ollut ekologisesti tai sosiaalisesti kestävä järjestelmä. Siksi ympäristöliikkeessä ja Maan ystävissäkin on mieluummin puhuttu esimerkiksi jatkuvaan kulutuksen kasvuun perustuvan talouden tai uusliberalistisen markkinatalouden vastustamisesta. Nyt Neuvostoliiton kaatumisesta on kuitenkin kulunut yli 30 vuotta, joten on syytä avoimesti puhua antikapitalismista ja pohtia sitä, mitä antikapitalismi tarkoittaa ilmasto- ja ympäristöoikeudenmukaisuuden näkökulmasta.  

    Määrittelemme antikapitalismiksi luonnon ja ihmisten riistoon ja kontrolliin perustuvan kapitalismin, erityisesti fossiilikapitalismin, vastustamisen ja siitä vapautumisen. Perustelemme seuraavaksi, miksi antikapitalismi on tärkeää ilmasto- ja ympäristöliikkeelle.

    Kapitalistinen järjestelmä perustuu jatkuvan kasvun logiikalle. Yksityisesti omistettu pääoma valjastetaan tuottamaan hyödykkeitä ja palveluja, joita myymällä syntyy uutta pääomaa, joka voidaan edelleen valjastaa uuteen tuotantoon. Tämä vaatii aina luonnonvarojen kulutusta, jonka riittävän laajamittainen kasvusta irtikytkeytymisen teoria on jo todettu käytännössä mahdottomaksi. Kapitalismiin on sisäänrakennettu myös jatkuva laajentuminen: yhä uusia alueita ja aloja on otettava kapitalistisen logiikan haltuun. Maantieteellisesti saturaatiopiste lienee jo saavutettu, mutta laajenemismahdollisuuksia etsitään yhä uusilta elämän, hoivan ja toimeentulon alueilta. Elämää ja elämänmuotoja hyödykkeistetään, yksityistetään ja ohjataan yhä enemmän uusliberalistisen ja kapitalistisen kasvun polttoaineeksi.

    Kapitalistiseen kasvuun liittyy elimellisesti myös pääoman ja sen myötä vallan kasautuminen. Suuret ylikansalliset yhtiöt hallitsevat vaihtoehtojamme, ja syövät pienet sisäänsä. Ylikansalliset yhtiöt ovat pystyneet rakentamaan itselleen valta-aseman, jossa ne voivat ajaa omia intressejään jopa valtioiden intressien ylitse. Vallan kasautuminen yksityisomisteisille suuryrityksille on siten uhka myös demokratialle.

    Kapitalistinen laajeneminen ja kasautuminen vaatii ihmisten epätasa-arvoa: toisten ihmisten ja ihmisryhmien on oltava vähempiarvoisia kuin toisten. Samoin tiettyjen alueiden, toisin sanoen vähemmän taloudellisesti vauraiden globaalin etelän maiden, on pysyttävä alkutuotannon ja heikompien työolojen alueina, jotteivät tuotannon rahalliset kustannukset kasva liikaa. Tämä tekee kapitalismista rasistisen järjestelmän, jolle myös luokkarakenteiden ylläpitäminen on tärkeää. Sama logiikka piilee ilmastonkriisin markkinavetoisen ratkaisun ajatuksessa, että päästöjä tulee leikata siellä, missä se on halvinta. Tällä logiikalla rikkaan, ylikuluttuvan ja kalliin globaalin pohjoisen päästöjä kompensoidaan köyhemmän, vähemmän kuluttavan mutta halvemman globaalin etelän alueilla.

    Kapitalistisen kasvun on mahdollistanut pitkälti fossiiliset polttoaineet, erityisesti öljy. Tässä avainasemassa ovat olleet suuret energiayhtiöt, jotka ovat myös toimineet ilmastotoimien suurimpina jarruina. Energiayhtiöt toimivat malliesmierkkeinä kapitalistista valtaa pitävistä mutta ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta ongelmallisista toimijoista. Siksi niin sanotun fossiilikapitalismin vastustaminen on ilmasto-oikeudenmukaisuuden kannalta olennaista. Kuitenkin kapitalismiin sisäänrakennettu kasvun ja riiston logiikka antavat syytä vastustaa kapitalismia myös laajemmin, jotta voimme purkaa epäoikeudenmukaisia rakenteita ja todella vähentää luonnonvarojen kulutusta. Niin kutsuttu vihreä kapitalismi ei tähän kykene. Nykyisen kapitalistisen järjestelmän ehdoin tapahtuvat valheelliset ratkaisut ilmastonmuokkauksesta hiilensidontateknologiaan ja päästökauppaan eivät edistä epäoikeudenmukaisten rakenteiden purkamista ja pitävät sisällään lupauksen kulutuksen kasvun jatkumisesta – erityisesti heille, joilla on siihen varaa.

    Kun puhumme riistosta, emme puhu vain häikäilemättömästä riistosta ja pakottamisesta, vaan monimuotoisesta ja usein hyvin hienovaraisestakin kontrollista ja hyväksikäytöstä. Tällaisessa hyväksikäytössä ihmisiltä ja yhteisöiltä viedään mahdollisuus rakentaa elämää muuten kuin kapitalismia hyödyttävässä työssä. Olennaista on myös itsen hallinnointi ”hyvänä työntekijänä tai yrittäjänä”. Siksi antikapitalismi on myös autonomian ja vapauden vaatimista.

    Näin ollen ilmasto-oikeudenmukaisen ympäristöliikkeen tulee olla myös antikapitalistinen, ja vaatia oikeudenmukaista siirtymää kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää ja demokraattista yhteiskuntaa. Talouden on palveltava ihmistä, ei toisin päin.

     

    ****

    Kapitalismin ja ilmasto- ja ekokriisin yhteyksistä sekä antikapitalismista voi lukea lisää Iso-Britanniassa toimivan Anarchist Federationin vuonna 2018 julkaisemasta pamfletista Kapitalismi tappaa maailman: Anarkistinen opas ekologiaan, jonka Suomessa toimiva Emilia-ryhmä/DA mobilization team on kääntänyt suomeksi kesäkuussa 2021.

    ”Pamfletissa esitellään joukko keinoja ja ratkaisuja, joiden edistäminen yhdistää monien ongelmien ratkaisemisen ja joita kuka vaan voi lähteä edistämään yhdessä toisten kanssa. Vaikka alaotsikko viittaa nimenomaan anarkistiseen näkökulmaan ympäristökamppailuissa, eivät toiminnan muodot, tavoitteet tai päämäärät ole rajattuja vain anarkisteille. Päinvastoin, toivomme että teksti innostaa ja kannustaa kaikkia tarttumaan toimeen ja taistelemaan koko elämää uhkaavaa talous- ja yhteiskuntajärjestelmää vastaan, paremman, vapaamman ja kestävän maailman puolesta.”

     

     

    Ilmasto-oikeudenmukaisuusryhmä

  • Vaikuttavuustyön ulottuvuuksia ja hallituksen alkukesän kuulumisia

    Viimeisen kahden kuukauden aikana Maan ystävien (MY) hallituksella on ollut kaksi kokousta. Asiat ovat olleet kansainvälisesti painottuneita. Maan ystävien toiminta osana FoEI:ta (Friends of the Earth International) ja FoEE:ta (Friends of the Earth Europe) tekee yhdistyksestä kansainvälisen ja lisää MY:n painoarvoa monissa asioissa.

    Hallitus on allekirjoittanut seuraavat avoimet kirjeet, vetoomukset, kannanotot ja aloitteet:

    • Avoimen kirjeen EU: yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) suunnitteluprosessin avoimudesta ja ympäristötavoitteista. 
    • Friends of the Earth USA:n vetoomus, jossa vastustetaan petrokemiallisen tehtaan rakentamista.
    • Friends of the Earth International (FoEI):n vetoomuksessa(?) vaaditaan, että Maailmanpankki lopettaa fossiilisen energian tukemisen.
    • Planète Amazone:n vetoomus, jolla vastustetaan EU:n ja Mercosurin välistä vapaakauppasopimusta, vaaditaan parempaa alkuperäiskansojen kysymysten käsittelyä ja metsäkatoon liittyvien tuotteiden tuontikieltoa.
    • FoEI:n vetoomuksen, jossa vaaditaan, että kansalaisyhteiskunnan edustajat voivat osallistua laajasti COP26-ilmastokokoukseen.
    • Norjan Greenpeacen arktista öljynporausta vastustavan kirjeen.
    • Safety Before LNG:n vetoomuksen vesisärötystä vastaan.
    • EU:n laajuisen  ”Save bees and farmers”  kansalaisaloitteen, joka pyrkii suojelemaan mehiläisiä ja maatalouden työntekijöitä vaatimalla muutoksia EU:n maatalous- ja ympäristöpolitiikkaan. Aloitteen tukijoina on useita järjestöjä, mm. Friends of the Earth Europe (FoEE):.
    • Africa Water for Peace Coalitionin vetoomuksen, joka liittyy Etiopian, Sudanin ja Egyptin väliseen konfliktiin,  tavoitteena on, että Niilin varrella olevat maat voisivat rauhanomaisesti sopia Niilin vedenkäytöstä.
    • FoEE:n ECT-sopimusta vastustavan julkilausuman: Energy Charter Treaty, (ECT) on 1990-luvulta peräisin oleva kauppasopimus, joka antaa oikeuksia ja takuita energiasektorin sijoittajille. Käytännössä se edistää fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
    • Useiden järjestöjen (mm. Fingo, SAK ja STTK) kehysriihikannanoton verovälttelyn kitkemiseksi kansallisesti ja kansainvälisesti.

    Asiat vaihtelevat siis petrokemiallisen tehtaan ja vapaakauppasopimuksen vastustamisesta verovälttelyn ja tuhoisten viljelytapojen kitkemiseen. Tämä juuri on Maan ystävien viehätys: yhdistys ymmärtää ekologisen ja eettisen toiminnan hyvin laajasti, ja voi käyttää hyvin erilaisia työkaluja toimintansa edistämiseen.

    Monia allekirjoitettuja avoimia kirjeitä, vetoomuksia, kannanottoja ja aloitteita yhdistää ponnistaminen yhteistyöstä. Harvoja asioita kannattaa tehdä yksin, ja siksi onkin tärkeää, että Maan ystävät muistaa, millaisten tahojen kanssa se voi tehdä yhteistyötä. Myös yhdistysjäsenyys on yksi tapa tehdä yhteistyötä. Kevään aikana Maan ystävät osallistui Fingon, Voiman, Inton ja Finnwatchin vuosikokouksiin. Olipa yhteistyössä kyse ajankohtaisesta kampanjoinnista tai pitkän linjan strategioiden hiomisesta kahden tai useamman järjestön yhteistyö on enemmän kuin osiensa summa.

    Maan ystävien hallituslaisista koottu työryhmä suomensi MY:n kevätvuosikokouksessa 2020 hyväksytyn FoEI:n väkivaltaa ja seksuaalista häirintää koskevan toimintasuunnitelman.  Asiakirjassa määritellään tarkkaan, millaisiin toimenpiteisiin Maan ystävissä on ryhdyttävä, jos yhdistyksessä tapahtuu väkivaltaa tai seksuaalista häirintää. On tärkeää, ettei tämä jää pelkäksi dokumentiksi arkistossa, vaan kaikki jäsenet ottavat sen tosissaan ja toimivat periaatteiden mukaisesti.
    Maailma kylässä -festivaali järjestettiin tänä vuonna virtuaalisesti. Maan ystävät on mukana näytteilleasettajana. Toivottavasti uusi formaatti ei karkoita festivaaleilla kävijöitä kauheasti. Maailma kylässä on ollut olennainen osa kansainvälisyystoimintaa Suomessa, ja onneksi perinnettä jatkettiin myös korona-aikana.

    Maan ystävien viestinnästä on puuttunut selkeä ohjeistus, mikä on johtanut kirjaviin toimintamalleihin eri toiminta- ja paikallisryhmissä sekä eri tilanteissa. Hallitus perusti työryhmän työstämään asiaa. Työryhmään ovat lämpimästi tervetulleita myös hallituksen ulkopuoliset jäsenet!
    Vuoden toinen uutiskirje julkaistiin kesäkuun alussa. Uutiskirje koostuu pääasiassa toiminnan saavutuksista sekä monipuolisista mahdollisuuksista löytää kesälukemista. Voit lukea uutiskirjeen täältä! 

    Aurinkoisina kesäpäivinä hallitustyössa suunnataan katseet jo tulevaan. Syyskokoukseen on yllättävän lyhyt aika. Jos olet valmis toimimaan ensi vuonna Maan ystävien hallituksessa, niin ota yhteyttä toimistoon ja/tai Maan ystävien hallitukseen.

    Maan ystävien hallituksen puolesta,
    Mixu Lauronen
     

  • Lähestymistapoja järjestelmämuutokseen

    Lähestymistapoja järjestelmämuutokseen

    Tämä kirjoitus on osa Poimulehti-teemalehteä, jonka Helsingin Maan ystävät julkaisi keväällä 2021. Lehden artikkelit julkaistaan myös tässä blogissa viikon välein. Lehden kirjoitukset eivät edusta Maan ystävät ry:n virallista näkemystä.

    Koska kritiikin kohteena oleva taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen järjestelmä on niin monimutkainen, siihen voi tarttua hyvin monella tavalla. Kauhtunut vertaus tutkijoista, jotka yrittävät kuvailla elefanttia pelkästään kosketustuntuman perusteella, on tässäkin toimiva. Pablo Solón korostaa toimittamassaan Systemic Alternatives -pamfletissa (2017) tarpeellisella tavalla sitä, että mikään näkökulma kapitalismin kurimukseen ei tyhjennä sitä täysin, vaan näiden näkökulmien moninaisuus on ehdottomasti rikkaus. Pamfletti esittelee aate- ja liikehistorian näkökulmasta buen vivirin, degrowthin, yhteisvaurauden, ekofeminismin, deglobalisaation ja Äiti Maan oikeuksien kontribuutiot tähän moninaisuuteen ja tunnustelee niiden välisiä kytköksiä. Fokus on yhteiskunnallisissa liikkeissä, eikä sisäisiä jännitteitä ja ristiriitoja kaihdeta. Myös aatteiden sisällöllinen epämääräisyys otetaan siinä mielestäni terveellä tavalla lähtökohdaksi.

    Solónin lisäksi kansalaisyhteiskunnasta löytyy myös pragmaattisempia lähestymistapoja järjestelmämuutokseen. Yksi hyvä esimerkki on Smart CSOs Labin julkaisema kirjanen Re:Imagining Activism, joka hyvin lyhyesti ja yleistajuisesti valottaa systeemisen muutoksen luonnetta ja tarvetta. Siinä analyysi on jäsennelty kansalaisyhteiskunnan toimintaan sopivaksi, eikä näkökulma ole liiaksi painottunut ammattilaisvetoisen järjestötoiminnan suuntaan. Opas antaa myös käytännön työkaluja toiminnan kehittämiseen ja kytkemiseen laajempaan kokonaisuuteen. Puhe “suuresta siirtymästä” tosin kuulostaa ajoittain turhan yhtenäiseltä ja mahtipontiselta, ja avoimen suopea (joskaan ei kritiikitön) suhtautuminen valtioon saattaa vieraannuttaa anarkistisemmin orientoituneita toimijoita.

    Sekä Systemic Alternatives että Re:Imagining Activism käsittelevät paljon ajattelutapojen muuttamista ja nykyisten normien kyseenalaistamista yhteiskunnallisen järjestelmämuutoksen edellytyksenä. Paljon samaa löytyy Olli Tammilehdon (2017) kirjasta Tuhokehitys poikki – yhteiskunnan olomuodon muutos. Tammilehdon ote on Solónin tapaan historiallisesti painottunut, mutta kurottaa enemmän luonnontieteisiin sekä keikahduspisteiden ja palautekytkentöjen kaltaisiin systeemianalyysin peruskäsitteisiin. Kirja valaisee kiinnostavin, joskin varsin valikoivin tavoin yhteiskunnallisten muutosten historiaa ja dynamiikkaa. Virallisesti tunnustetun talouden ja politiikan katveessa toimivan “varjoyhteiskunnan” potentiaali, jota Tammilehto korostaa, on myös voimaannuttava ajatus, mikä karun tilannekatsauksen ohessa on tarpeenkin. Tämä helposti lähestyttävä kirja on myös oivaa luettavaa järjestelmämuutoksesta kiinnostuneelle, mutta systeemianalyysin työkaluja olisi voinut soveltaa enemmänkin, kun niitä kerran esiteltiin.

    Tähän asti esitellyt lähestymistavat ovat olleet luonteeltaan ennen kaikkea laadullisia. Sosioekonomisia järjestelmiä voidaan yrittää lähestyä myös näennäisen insinöörimäisesti: mittaamalla, laskemalla ja arvioimalla energian ja aineen virtoja ja varantoja niiden eri muodoissa. Tämä luonnontieteistä ammentava tutkimusote vahvuuksineen ja heikkouksineen on paljosta velkaa systeemiekologian tutkimusalalle, jossa tutkimuskohteena ovat nimenomaan ekosysteemit. Sen pohjalta rakentuu ResAlliance-tutkimusverkoston panarkiaksi nimeämä lähestymistapa, jossa yhteiskunnan ja ekosysteemien yhteneväisyyksiä yritetään tunnistaa samoilla työkaluilla. Puutteineenkin sillä on oma omintakeinen kontribuutionsa yhteiskunnan ymmärtämiseen, vaikkei se tunnu olevan kovinkaan kiinnostunut kapitalismista tai sen kritiikistä.

    Akateemisessa maailmassa yhteiskuntatieteellisempään suuntaan kuljettaessa päästään ekologiseen taloustieteeseen ja maailmanekologian (engl. World Ecology) kaltaisiin tutkimussuuntauksiin tai koulukuntiin, jotka yrittävät aktiivisesti rakentaa siltoja myös kansalaisyhteiskunnan suuntaan. Näiden suuntausten etuna on poikkitieteellisyys ja erityisesti pyrkimykset kytkeä systeemitarkastelua valtasuhteiden analyysiin, joka luonnontieteellisemmästä tarkastelusta helposti unohtuu. Kiinnostava uudenpuoleinen tapaus tällä saralla on Kate Raworthin (2018) lanseeraama donitsitaloustiede, jolla on potentiaalia saada laaja kaikupohja.

    Lähteet

    Raworth, Kate. Donitsitaloustiede. Terra Cognita 2018. ISBN 978-952-5697-91-9.

    Maan ystävät ry (toukokuu 2019): Metsäkriisi.

    Maan ystävät ry. Vesikriisi.

    SmartCSOsLab. Re:imagining Activism.

    Solón, Pablo (toim.). Systemic Alternatives. Fundación Solón / Attac France / Focus on the Global South 2017.

    Tammilehto, Olli. Tuhokehitys poikki – yhteiskunnan olomuodon muutos. Into Kustannus 2019.

    Økologisk Økonomi / Aalborg University. Ecological Economics – An Introduction

    Poimulehti 3

    Angi Mauranen

  • Miten järjestelmämuutoksesta kannattaisi puhua?

    Miten järjestelmämuutoksesta kannattaisi puhua?

    Tämä kirjoitus on osa Poimulehti-teemalehteä, jonka Helsingin Maan ystävät julkaisi keväällä 2021. Lehden artikkelit julkaistaan myös tässä blogissa viikon välein. Lehden kirjoitukset eivät edusta Maan ystävät ry:n virallista näkemystä.

    System change, not climate change! Siinä missä tämä slogan tuntui vielä jokunen vuosi sitten kaikuvan lähinnä ilmastoliikkeen radikaalimmalta laidalta, se on sittemmin selvästi lyönyt itsensä läpi liikkeen valtavirtaan. Hyvä niin, sillä järjestelmämuutostahan me tarvitsemme – mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan?

    Puhe järjestelmämuutoksesta kaipaa täsmennystä ensimmäiseksi siihen, mitä järjestelmää haluamme muuttaa ja miten. Puhummeko siis maapallosta biofyysisenä järjestelmänä (engl. Earth system), kapitalistisesta talousjärjestelmästä, jonkin valtion ruoka-, energia- tai terveydenhuoltojärjestelmästä vai kenties jostakin vielä spesifimmästä? Esimerkiksi valtava mullistus sosiaaliturvajärjestelmässä, kuten vaikkapa koko EU:n tasolla toteutettava vastikkeeton ja elämiseen riittävä perustulo, voisi perustellusti näyttää piskuiselta yksityiskohdalta ilmastojärjestelmän näkökulmasta. Miten järjestelmän rajaammekin, siinä on lukuisia elementtejä, joita voidaan muuttaa monin eri tavoin. Tarvitaan siis vielä lisää täsmennystä, ennen kuin edes tiedämme, mistä oikeastaan puhutaan.

    Yleisesti ottaen puhe järjestelmämuutoksesta tai systeemisestä muutoksesta vaikuttaisi korostavan sitä, ettei tarvittava muutos ole vain määrällinen, vaan myös jollakin perinpohjaisella tavalla laadullinen. Yhteiskunnallisesta muutoksesta puhuttaessa näyttää lisäksi selvältä, ettei kysymys ole vain yksilötason käyttäytymisen muutoksista nykyisenkaltaisessa toimintaympäristössä, vaan tämän ympäristön institutionaalisten, kulttuuristen ja materiaalistenkin rakenteiden olennaisesta muuttamisesta. Michael Narberhaus ja Amy Sheppard muotoilevat asian pamfletissaan Re.imagining Activism (2015, s. 26) siten, että systeemisen muutoksen tulee olla perustavanlaatuinen ja vaikuttaa siihen, miten koko järjestelmä toimii. Tarkemman analyysin on siis myös määritettävä, mikä järjestelmässä on perustavanlaatuista ja mikä toisarvoista: yhden reformi voi olla toisen vallankumous.

    Ne järjestelmät, joista ilmastoliikkeessä tyypillisesti puhutaan, ovat luonteeltaan varsin kompleksisia, joten niiden osaset kytkeytyvät toisiinsa mitä mutkikkaimmin tavoin. Tällaisessa järjestelmässä on lähes mahdotonta muuttaa mitään yksittäistä asiaa ilman, että muutokset heijastuvat eri tavoin eri puolille järjestelmän kokonaisuutta. Näin ollen yksittäiseltä ja kapealtakin näyttävä muutos voi olla perinpohjainen heijastusvaikutustensa kautta. Otetaan esimerkiksi fossiilisesta öljystä luopuminen, joka voi ensi silmäyksellä vaikuttaa energiajärjestelmän piiriin kuuluvalta tekniseltä yksityiskohdalta. Laajemmin tarkasteltuna öljyn yhteiskunnallinen merkitys on kuitenkin niin päätähuimaavan läpitunkeva, ettei sellainen muutos voi olla sekä edellyttämättä että aiheuttamatta valtavan suurta myllerrystä lähestulkoon kaikilla muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Kysymys siitä, miten ja mihin suuntaan kaikkia näitä muita muutoksia pitäisi tehdä, jää helposti ilmaan. Toisaalta näitä muutoksia on kompleksisessa järjestelmässä erittäin vaikeaa hallita ja ennustaa, joten ratkaisujen on joka tapauksessa syytä sisältää kokeiluja, oppimista ja sopeutumista (Narberhaus & Sheppard 2015, s. 26).

    Kaikki tämä asettaa suuren haasteen vaatimuksille järjestelmämuutoksista. Jos sen enempää järjestelmää kuin muutostakaan ei määritellä sen tarkemmin, eikä analyysiä järjestelmän sisäisistä kytköksistä ja keskeisistä elementeistä kuvata avoimesti, puhe järjestelmämuutoksesta jää väistämättä epämääräiseksi. Toisaalta, jos koko tämä taustatyö tehdään kunnolla, sitä on hyvin vaikea tiivistää sellaiseen muotoon, jonka laajat joukot ihmisiä jaksavat kahlata läpi – puhumattakaan siitä, että sen saisi mahdutettua isoonkaan banderolliin luettavan kokoisella fontilla. Kaikkea ei voi saada, mutta jotakin pitää silti tehdä.

    Mitä tämä tarkoittaa yhteiskunnallisten liikkeiden kannalta?

    Kun toiminnan tavoitteena kerran näyttäisi olevan kokonaisvaltainen muutos hyvin monimutkaisessa järjestelmässä, ei liene ihme, jos tarpeellisten vaatimusten ja toimenpiteiden lista kasvaa pitkäksi ja leveäksi. Mitä enemmän tätä listaa täsmennetään, sitä työläämpää sen ympärille on muodostaa laajaa konsensusta. Jos taas täsmentäminen jätetään sikseen, jää viestin sisältö epämääräiseksi, ja ilman tarkemmin muotoiltuja toimia tai vaatimuksia voi olla vaikeaa saada aikaan konkreettisia muutoksia. Kärjistäen: kirjon yhdelle laidalle voidaan asettaa hattaramaiset “pelasta maailma” -tyyppiset sloganit, toiselle taas esimerkiksi suuret joukot tarkoin muotoiltuja lakialoitteita. Mikään ei tietenkään estä hyödyntämästä molempia.

    Liikkeelle voi hyvinkin olla eduksi se, jos epämääräisen järjestelmämuutospuheen leveän sateenvarjon alle saadaan suuri joukko erilaisia toimijoita, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Sellaisessa tilanteessa jokainen aidosti jaettu konkreettinen tavoite on hyvä mahdollisuus kanavoida epämääräistä muutostahtoa todellisiksi muutoksiksi. Laajaan joukkoon mahtuvien näkemyserojen on kuitenkin ennen pitkää tultava pintaan tavalla tai toisella, mikä voi saada liikkeen yhtenäisyyden horjumaan. Jossakin vaiheessa esiin nousevat ikuiset tai vähemmän ikuiset kysymykset esimerkiksi valtion, yritysten, maailmankaupan tai ydinvoiman roolista tavoiteltavissa muutoksissa. Sikäli kun liike aikoo pysyä hengissä, nämä erimielisyydet täytyy ennemmin tai myöhemmin kohdata ja käsitellä jotenkin. Käsittelyn myötä liike saattaa tietysti myös muuttaa muotoaan.

    Täsmällisten tavoitteiden merkittävä etu on niiden käyttökelpoisuus. Järjestelmän muuttamisen on tavallaan pakko alkaa jostakin, ja tähän johonkin ei voi päästä käsiksi puhumalla vain yleisesti järjestelmämuutoksesta. On määritettävä työmaita tarkemmin: energian alalla vaadimme tätä, ruuantuotannossa tuemme tuota, meidän on rakennettava yhdessä tällainen. Täsmennysten on kuitenkin tarpeen kytkeytyä jollakin tavalla laajempaan kokonaisuuteen, tai niitä ei enää helposti tunnista kaivatun järjestelmämuutoksen osasiksi, jolloin kokonaiskuva alkaa hämärtyä. Tämä voi pahimmillaan johtaa lyhytnäköiseen toimintaan, joka voi jopa huonontaa kokonaistilannetta, vaikka saavuttaisikin omat tavoitteensa pienemmässä mittakaavassa (Narberhaus & Sheppard 2015, s. 4–21). Tällaisen kuilun muodostuminen käytännön toteutuksen ja ylevien yhteisten tavoitteiden välille ei tietenkään ole suotavaa.

    Ilman tärkeää kytköstä käytännön ja kokonaisuuden välillä mikä tahansa yksittäinen muutos voi myös näyttää auttamattoman pieneltä ja mitättömältä: mitä loppujen lopuksi saavutamme metsäkadon pysäyttämisellä, jos kasvua ruokkivaa logiikkaa ei saada murtumaan? Mitä iloa on perinpohjaisestakaan rahareformista, jos energiantuotantomme perustuu jatkossakin fossiileille? En tiedä, auttaako tähän riittämättömyyden tunnelmaan juuri mikään muu kuin ajatus pienistä puroista ja suurista virroista. Kompleksisessa järjestelmässä jokainen muutos parempaan heijastuu myös muualle ja usein helpottaa tulevaa työtä. Kuten Olli Tammilehto kirjassaan ”Tuhokehitys poikki” (2017) kuvaa, joskus yllättävänkin pienellä tuuppauksella voidaan saattaa järjestelmä keikahduspisteeseen, jollaisen saavutettuaan se humpsahtaa nopeasti aivan toisenlaiseen tilaan.

    Suurten järjestelmämuutosten pilkkominen yhteisiksi, yksityiskohtaisiksi tavoitteiksi vaatii kuitenkin neuvottelemista, jos prosessi halutaan pitää avoimena ja ainakin jotenkin demokraattisena. Tämä neuvotteleminen vaatii aikaa, tilaa, työtä ja yhteistä tahtoa – sitä enemmän, mitä laajempi joukko halutaan saada samojen tavoitteiden taakse. Tämä hiomisprosessi itsessään on omiaan tuomaan edellä mainitsemiani jännitteitä esiin, ja etenkin puutteellisesti fasilitoituna se voi pahimmillaan väsyttää, turhauttaa ja vieraannuttaa toimijoita. Konkreettiset toimenpiteet myös kiinnittyvät olennaisesti toimintaympäristön realiteetteihin ja voimasuhteisiin. Siten ne ovat monesti lannistavampaa ja raskaampaa työstettävää kuin abstraktit haaveet kaiken paremmaksi pyyhkäisevästä suuresta järjestelmämuutoksesta. Tätä todellisuuteen kytkeytyvää työtä ei kuitenkaan oikein voi jättää tekemättäkään, jos tarkoituksena on muuttaa todellista maailmaa.

    Lopuksi vielä sanoista

    Oli puhe järjestelmämuutoksesta sinulle sitten epämääräistä, konkretiasta vieraantunutta haihattelua tai vihdoinkin kaipaamaasi kokonaisvaltaista ylätason ajattelua, se on silti edelleen “vain” puhetta. Se voi olla käsitteellinen kompastuskivi, nopeasti haihtuva muotisana tai oikein käytettynä kenties juuri sitä, mitä ympäristöliike tarvitsee. Ainakin se tuntuisi olevan riittävän mukautuvainen ja helposti tarttuva käsite, jotta siitä voi muodostua toimijoita yhteen tuova symboli. Kuten sanat yleensäkin, se myös elää omaa elämäänsä sen käytön kautta. Ihmisten puheissa ja elämässä kaikki sanat ja asiat menevät joka tapauksessa iloisesti sekaisin, eikä mikään määrä määritelmiin takertumista tule tätä muuttamaan.

    Tekemisen ja vaatimisen lomassa on kuitenkin hyvä ajoittain pysähtyä pohtimaan, mitä tarkalleen ollaan tekemässä ja vaatimassa, ja järjestelmämuutospuhe vaatii hieman tällaista pohdintaa. Tärkeää on, ettei anna sanojen tulla toiminnan ja muutosten tielle, piti näitä sitten radikaaleina tai maltillisina. Koska sanat eivät koskaan tule valmiiksi ja lopullisiksi, ei meidän kannata liiaksi jäädä niitä odottelemaan – meillä nimittäin alkaa olla tulenpalava kiire muuttaa järjestelmää.

    Lähteet

    Naberhaus, Michael ja Sheppard, Amy. Re.imagining Activism – a practical guide to the Great Transition. Smart CSOs Lab / Michael Narberhaus 2015.

    Tammilehto, Olli. Tuhokehitys poikki – yhteiskunnan olomuodon muutos. Into Kustannus 2019.

    Poimulehti 3

    Angi Mauranen