Kategoria: Blogi

  • Huomenna tuulet voimistuvat -ekoscifikokoelma pohtii ihmisen ja luonnon suhdetta

    Tieteiskirjallisuus on aina ollut edelläkävijän asemassa. Sen perusluonteeseen kuuluu pohtia ja spekuloida nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Sellaiset termit kuin ”robotti” ja ”isoveli valvoo” ovat peräisin juuri tieteiskirjallisuudesta.

    Tärkeä tieteiskirjallisuuden alalaji on ekologinen scifi, joka pohtii ihmisen ja luonnon suhdetta. Tieteiskirjallisuudessa on työkaluja, jotka antavat sille aivan eri mahdollisuuksia käsitellä aihetta kuin perinteinen kirjallisuus. Se voi puhua paitsi siitä, mitä on, myös siitä, mitä voisi olla.

    Omia suosikkejani ekologisen kirjallisuuden saralla ovat Ursula K LeGuinin Maailma, vihreä metsä (The Word for World is Forest), joka käsittelee kahden kansan kohtaamista (ja jota James Cameronin Avatar paljolti muistuttaa) ja Risto Isomäen Saraswatin hiekkaa, jossa puhutaan ilmaston lämpenemisestä.

    Maan ystävät järjestivät 2000-luvun puolessa välissä kaksi ekoscifikirjoituskilpailua, joihin tuli kiitettävän paljon novelleja. Tuolloin suosittu aihe oli juuri ilmaston lämpeneminen. Jo tuolloin pohdittiin ajatusta julkaista ekologista tieteiskirjallisuutta käsittelevä novellikokoelma. Tämä toteutui tänä vuonna, kun Osuuskumma-kustannus ja Maan ystävät julkaisivat kokoelman Huomenna tuulet voimistuvat.

    Huomenna tuulet voimistuvat, on kokoelma, joka sisältää kokeneiden kirjoittajien ja uusien nousevien kykyjen tekstejä. Jokainen liittyy tavalla tai toisella ekologiaan. Novelleissa käsitellään merien elämää, aktivismia, kemikaaleja ja monia muita aiheita. Kyseessä ei ole pelkkää tuomiopäivän julistamista, vaan katsaus siihen, mitä voi tulla – mikä on juuri tieteiskirjallisuuden vahvoja puolia.

     

    Kirjaa voi tilata Maan ystävien verkkokaupasta. Jäsenille kirja tarjotaan alennettuun hintaan.

    Mixu Lauronen

  • Norjassa ympäristöaktivistit ja paikalliset vastustavat yhdessä öljynporausta

    Osallistuin Norjan Natur og Ungdomin järjestämälle Euroopan nuorten Maan ystävien (Young Friends of the Earth Europe) kesäleirille joka järjestettiin Oslossa ja Lofooteilla. Leirin teemana oli öljynporauksen vastustaminen Norjassa ja tarkemmin ottaen Lofoottien, Senjan ja Vesterålen saarilla.

    Teema on kuuma peruna, sillä asiasta päätetään jälleen kerran tulevissa Norjan parlamenttivaaleissa. Suuret puolueet kannattavat öljyn poraamista ja pienet vastustavat. Väittelyssä painavat vaakakupissa niin työpaikat ja palveluiden tarjoaminen kuin öljy-yhtiöiden ja toisaalta ympäristöaktivistien uskottavuuskin. Paljon on siis pelissä

    Öljyn poraaminen Lofoottien ympäristön saaristossa on ollut pitkään arvovaltakysymys sekä poraamista kannattavien ja sitä vastustavien tahojen puolelta. Ei ole täysin varmaa onko Lofooteilla edes taloudellisesti merkittäviä määriä öljyä hyödynnettäväksi. Silti öljy-yhtiöt ovat yrittäneet viedä öljynporauslauttaa saaristoon jopa salaa ilman lupia. Tämä hanke keskeytyi kun Natur og Ungdomin rohkeat aktivistit hyppäsivät mereen lautan eteen ja porauslautan siirto oli keskeytettävä. Ympäristöaktivistien puolelta arvovaltakysymyksenä on Lofoottien säilyttäminen ainoana alueena Norjassa josta ei ole porattu öljyä.

    Öljynporaamisella ja öljylähteiden etsimisellä on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Koskettavin ympäristövaikutuksista on valaiden katoaminen Norjasta. Öljyn etsintään käytetään ultraääntä tykittäviä laitteita joiden äänenvoimakkuus on tuhansia kertoja voimakkaampi kuin laivan moottorin tuottama melu. Herkkäkorvaiset valaat ovat paenneet kuulovaurioita aiheuttavaa äänisaastetta, sillä öljynetsinnän äänipommituksia tehdään tauotta yhdeksän sekunnin välein ympäri vuorokauden useiden kuukausien ajan. Kyseessä ei ole pelkkä meluhaitta, vaan mikä tahansa eläin paistuu ultraääneen osuessaan elävältä, niin voimakkaita nämä ääniaallot ovat. Äänisaaste haittaa myös valaiden kommunikointia, joka muutoin onnistuu parhaimmillaan jopa meren toiselta puolelta toiselle. Myös itse öljynporaus on äänekästä puuhaa ja stressaa valaita.

    Tapasin matkalla valastutkijan joka kertoi valaiden karuista kohtaloista Norjassa. Norjassa pyydystetään vieläkin valaita ruoaksi, ja valaanlihaa pidetään jonkinlaisena perinneruokana. Valaiden pyydystäjät ottavat eläimistä vain fileet ja jättävät lähes kokonaiset valaiden raadot mereen ajelehtimaan. Meressä voi törmätä valtaviin valaanraatoihin. Valaat ovat hyvin tietoisia eläimiä, joilla on jokaisella oma kutsumavihellys eli nimi, ja niiden kielessä on useita murteita. Harmillisesti Natur og Ungdom ei vastusta valaiden pyytämistä. Päin vastoin, he tarjosivat siellä valasta hampurilaisen välissä kansanjuhlan yhteydessä meidän kansainvälisten vieraiden järkytykseksi.
     

    Ympäristöhaitat eivät jää valaisiin. Arktisessa jäisessä ympäristössä öljyvahingot tuottavat korvaamattomia haittoja ekosysteemille. Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään todellista tapaa puhdistaa öljyvuotoja, mikäli sellainen sattuu jäisellä aluella. Teoreettisesti öljyvuoto voidaan puhdistaa siirtämällä kaikki öljyn saastuttama jää talteen, mutta jään kuljettaminen merestä suuressa määrin kauas pois on enemmänkin scifiä kuin todellisuutta. Kenelläkään ei taida olla edes resursseja tehdä tätä. Omat ongelmansa on vielä siinä, minne valtava saastunut jäävuori sitten kasattaisiin ja mitä sillä tehtäisiin.

    Päätös öljyn poraamisesta ei ole vain taloudellinen ja ekologinen kysymys, vaan se on hyvin suurelta osin myös työvoimapoliittinen ja sosiaalinen ongelma. Paikalliset kuntapäättäjät kannattavat pääosin öljynporausta, koska se tietäisi lisätuloja kuntien kassoihin. Kannattajat myös uskovat öljyteollisuuden luovan uusia työpaikkoja ja väittävät ettei se haittaa kalastusta joka on merkittävin tulonlähde alueella. Vastustajat taas nostavat esille, että öljynporauksen työvoimana on korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia ja Etelä-Norjalaisia, eikä suinkaan paikallisia. Öljyteollisuus myös tuhoaisi mahdollisuudet paikalliseen kalastuselinkeinoon ja jo pelkkä öljynetsintä karkottaa kalakannat. Päättäjät ovat ostaneet kehnon saaliin saaneet kalastajat hiljaiseksi. Työvoimapoliittisesti siis väitetään, että toisaalta öljynporaus loisi uutta työn kysyntää, ja toisaalta taas jättäisi pohjoisen asukkaat työttömiksi heidän menetettyään elinkeinonsa. Niinpä paikalliset asukkaat vastustavat öljyteollisuutta.
     

    Lofoottien tulevaisuudessa on vastakkain kaksi elämäntapaa. Toisessa elämäntavassa Lofootit säilytetään luonnontilaisena perinteisenä kalastukseen ja turismiin keskittyvänä alueena ja toisessa elämäntavassa aluetta käytetään hyväksi raaka-aineen tuotantoon taloudellisten etujen saamiseksi. Toisella puolella ovat ympäristöaktivistit, paikalliset asukkaat ja kalastajat; toisella puolella hyvinvointipalveluiden rahoituksesta huolehtivat sosialidemokraattiset pormestarit ja yritysmaailman etuja ajavat oikeistopuolueet. Asetelma on vaikea.

    Norjan vaalien tuloksella voi olla ratkaiseva merkitys Lofoottien tulevaisuuden kannalta. Kysymys on niin merkittävä, että jopa Euronews ja Ruotsin yleisradio tulivat paikan päälle tekemään tv-reportaasia leiristä. Tapahtumasta oli myös kymmenittäin lehtihaastatteluita ja uutisia norjalaisessa mediassa.
     

    Leiri antoi loistavan ja monipuolisen kuvan Lofooteista. Paikanpäällä oli muun muassa mahdollista harjoitella öljyntorjuntaa ja öljylautan kulun estämistä mereen hyppäämällä sekä perehtyä valaisiin ja arktisen alueen erityispiirteisiin luonnonsuojelun kannalta. Leirille kutsutut nigerialaiset Maan ystävät valottivat öljynteollisuuden Nigeriassa aiheuttamia valtavia ympäristötuhoja ja Kanadan alkuperäiskansaan kuuluvat esittelivät omaa perintöään. Kanadan ja Venäjän ympäristöaktivisteja oli myös kutsuttu paikalle puhumaan maidensa tilanteesta ja me Arktisen neuvoston jäsenvaltioihin kuuluvat nuoret kokoonnuimme miettimään, mitä neuvostolle voisi tehdä, sillä se näyttäytyy monille lähinnä teollisuuden etuja ajavana elimenä.

    Leiri ei ollut vain asiapitoinen, vaan ehdittiinpä viikon aikana käydä jääkylmässä meressä keskiyön kuutamouinnilla, vaellella vuorten huipuilla ja maalata mielenosoituksia varten banderolleja. Leirillä tutustui moniin Maan ystäviin ympäri maailman aina Koreaa ja Tadzikistania myöten.
     

    Lofoottien uskomattoman kaunis ja ainutlaatuinen luonto tarjosi kauniit puitteet hauraan arktiksen suojeluun. Merellä seilatessa ja ikiaikaisten vuorten kohotessa merestä pystysuoraan pilvien yläpuolelle tuntui siltä, että kaikella sillä, mitä teemme, on todellakin paljon merkitystä.

    Jukka Liukkonen

  • Ilmastolain supersyksy -tempaus kokosi kansalaisia ja politiikkoja eduskuntatalolle

    Polttava Kysymys -ilmastolakikampanjan tempaus eduskuntatalon portailla 3.9.2013 toivotti kansanedustajat tervetulleiksi takaisin töihin muistuttamalla vahvan ilmastolain tärkeydestä.

    Kirkan hitti ”Hetki lyö” avasi tilaisuuden oikeutetusti: hetki on todella lyönyt vahvan ilmastolain säätämiseksi, jotta meillä olisi toimiva työväline päästöjen nopeaan ja tehokkaaseen vähentämiseen ilmastokatastrofin estämiseksi. Tämä syksy on ratkaisevan merkityksellinen ilmastolain valmistelussa. Lakiesitys on tulossa lausuntokierrokselle marras-joulukuussa, ja hallituksen esitystä odotetaan kevään lopulla. Kansanedustajia tahdottiin muistuttaa valmistautumisen ja vaikuttamisen tärkeydestä. Tätä työtä helpottamaan kampanja lahjoitti kaikille edustajille lukujärjestyksen ilmastolain valmisteluaikataulusta ja tärkeimmistä sisällöistä.

    Tempaukseen oli kutsuttu haastattelupuheenvuoroa varten edustaja jokaisesta puolueesta, ja vain kokoomuksesta ei kukaan päässyt paikalle. Kampanjan kumppanijärjestöjen edustajat haastattelivat poliitikkoja ilmastolakikannoista ja -toimista. Puheet olivat lupaavia ja positiivisia. Kampanjapuheessa muistutettiin poliitikkoja, että ”me tulemme seuraamaan teitä”. Tunnelma oli rento, mielenosoitus-puhekuplakyltit ja mielet korkealla. Haastattelukierroksen lopulla aurinkokin murtautui esiin valaisemaan ja lämmittämään kylmää aamua – pidetään sitä hyvänä enteenä, kun ilmastolakikampanjan aktiivinen vaikutustyö jatkuu taas koko supersyksyn.

    Leena Kontinen

  • Lisätietoja Oriveden kaivoksen päästöistä

    Tässä mittaustulokset uutisoimistamme Oriveden kaivoksen päästöistä pdf-tiedotstoina

    Mittaustulokset1 sedimenttinäytteestä, joka sisältää uutisoimamme korkean uraanipitoisuuden.

    Mittaustulokset 2 vesinäytteistä

    Lisäksi tässä tausta-aineistona hyödyllinen Jari Natusen ppt-esitys Oriveden kaivoksen päästöistä, joka on pidetty 24.8. Se taustoittaa siis Oriveden ongelmia ennen uusimpia mittaustuloksia. 

    Oriveden kaivoksen ongelmia selvittää myös keväällä 2013 julkaistu erillisselvitys, jonka on tehnyt konsulttina Kokemäenjoen vesistönsuojeluyhdistys. Sen mittaustuloksista esimerkiksi kadmiumin suhteen olisi voinut vetää vielä vahvemmat johtopäätökset.

  • Katso kuvat: Oriveden kultakaivoksen ympäristöstä löydetty uraanipitoista jätettä

    Maan Ystävät ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri
    Oriveden kultakaivoksen ympäristöstä löydetty uraanipitoista jätettä

    Australialaisen Dragon Mining -yhtiön omistaman Oriveden kultakaivoksen lähistöltä on löytynyt useita luvattomasti ympäristöön päästettyjä haitta-aineita. Elokuun 24. päivä 2013 otetut vesi- ja sedimenttinäytteiden analyysit osoittavat vakavaa piittaamattomuutta ympäristönormeista ja kaivoksen naapureiden hyvinvoinnista. Mittaukset tehtiin ympäristöjärjestö Maan ystävien leirin yhteydessä ja lähetettiin analysoitavaksi ALS-yhtiön laboratorioon.

    Oriveden kaivos laskee jätevetensä pääosin Ala-Jalkajärveen, josta ne kulkeutuvat Peräjärven kautta Näsijärven Paarlahteen. Ala-Jalkajärven sedimenttinäytteessä mitattiin säteilyjätteen rajan moninkertaisesti ylittävä määrä uraania (132 mg/kg). Myös Ala-Jalkajärven vesinäytteestä löytyi uraania. Aineet voivat kertyä vedestä sekä ravintoketjussa pohjaeliöiden kautta kaloihin ja äyriäisiin.

    “Mittausten perusteella voi olettaa, että kaivoksen vaikutukset ulottuvat Näsijärven Paarlahteen asti. Suhteessa kaivoksen kokoon Dragon Mining kilpailee päästöjen pitoisuuksilla ja ympäristövaikutuksilla Talvivaaran kanssa”, toteaa filosofian tohtori, biokemisti Jari Natunen.

    Mitattujen järvivesien kadmium-arvot ovat hälyttävät. Ne ylittävät Euroopan unionin asettamat raja-arvot selvästi. Kadmium on terveydelle haitallinen ja syöpävaarallinen raskasmetalli, joka kerääntyy elimistöön. Lisäksi vesistä mitattiin korkeita pitoisuuksia useita muita luvanvaraisia aineita, joita ei käsitellä kaivoksen ympäristöluvassa eikä suurta osaa seurata lainkaan.

    Kultakaivoksen ympäristölupaa valvova Pirkanmaan ELY-keskus ei ole puuttunut asetuksella säädeltyjen kadmiumarvojen kymmen- ja satakertaisiin ylityksiin, vaikka ne ovat olleet keskuksen tiedossa jo vuodesta 2011. Puuttuminen kaivosyhtiön muihin ympäristölainsäädännön rikkomuksiin on ollut Maan ystävien ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin mukaan liian hidasta.

    “Paikalliset mökkivieraat eivät uskalla enää kalastaa Peräjärvestä. Kaivosyhtiön on kannettava vastuunsa ympäristön pilaamisesta ja kunnostettava saastuneet alueet”, toteaa Maan ystävien kaivosryhmän Angi Mauranen.

    Jätevesien lisäksi raskasmetalleja päästetään ympäristöön korkeina pitoisuuksina kaivoksen sivukivikasoista. Louhinnan sivutuotteena syntyvät kivet on läjitetty suoraan eristämättömälle maalle, jolloin sadevedet pääsevät huuhtomaan kasoissa olevia raskasmetalleja kaivosta ympäröivälle suolle.

    ”Saimme nostettua Oriveden kultakaivoksen ympäristöongelmat julkisuuteen kevättalvella 2012, kun paikallinen asukas oli ottanut meihin yhteyttä. Jo silloin kävi ilmi, että ongelmat ovat suuria, mutta tuoreiden mittausten perusteella ne ovat suorastaan pelottavia. Kaivoksen toiminta on keskeytettävä heti”, sanoo Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Juho Kytömäki.

    Lisätietoja:
    FT Jari Natunen, biokemisti, antaa lisätietoja mittaustuloksista ja niiden tulosten tulkinnasta
    p. 040  771 3781, njarit@yahoo.com
    Angi Mauranen, Maan ystävien kaivosryhmä, p. 040 520 7537, angi.mauranen@maanystavat.fi,
    Juho Kytömäki, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, p. 040 515 4557 (klo 12 alkaen), pirkanmaa@sll.fi
    Mittaustulokset ja ḱuvamateriaalia:
    http://maanystavat-blogi.blogspot.fi/

  • Oriveden kaivos tarkkailussa

    Kuusitoista pirkanmaalaista ympäristöaktiivia ja paikallistoimijaa tutustui 23.-25.8. kaivostoiminnan aiheuttamiin ympäristöongelmiin sekä Oriveden kaivokseen Tampereen Maan ystävien järjestämällä Kaivoskysymys-ympäristötoimintaleirillä. Leiri oli lähtölaukaus Pirkanmaan nykyisten ja suunniteltujen kaivosten sosiaalisten ja ympäristövaikutusten selvittämiseen. Leirillä otettiin myös vesinäytteitä ja selvitettiin paikallisten asukkaiden kantoja.

    ”Halusimme järjestää leirin Tampereella, koska myös Pirkanmaalla kaivosten päästöongelmat ovat konkreettisesti näkyvillä. Oriveden kultakaivoksen vuoksi teiskolaiset eivät esimerkiksi enää uskalla kalastaa läheisessä Peräjärvessä. Oriveden puolella Ala-Jalkajärvi taas on käytännössä kuollut”, toteaa Otto Bruun Tampereen Maan ystävistä.

    Pirkanmaan  kaivostoimijoista keskeisin on australialaisomisteinen Dragon Mining. Orivedellä yhtiön kaivos on jo vuosien ajan laskenut sulfidipitoiset happamat ja haitallisia raskasmetalleja sisältävät  kuivatusvetensä kaivoksen viereiseen Ala-Jalkajärveen, josta niitä on kulkeutuneet Peräjärven kautta Näsijärveen asti. Myös Dragon Miningin rikastamo Sastamalassa  on aiheuttanut merkittäviä nikkelipäästöjä.

    Sekä Dragon Miningin että valvovan viranomaisen Pirkanmaan ELY-keskuksen toiminnassa on ollut merkittäviä puutteita.  Kaivos ei ole huolehtinut jätevesistä asianmukaisesti, mutta siitä huolimatta sen toiminta on saanut jatkua ELY-keskuksen puuttumatta riittävän tiukasti tilanteeseen.  

    ”Pirkanmaalla kaivosbuumille on asetettava piste. Nyt Valkeakoskelle ollaan perustamassa kaivosta, jonka on suunniteltu toimivan vain kahden vuoden ajan. Hankkeen seurauksiin kuuluu ongelmajätettä ja avolouhos. Onko tällaisessa kaivostoiminnassa mitään järkeä”,  kysyy Pieta  Hyvärinen Tampereen Maan ystävistä.

    Tampereen  Maan ystävien mukaan uusien kaivosten sijaan pitäisi panostaa  metallien käytön kierrätyksen ja kierrätettävyyden lisäämiseen esimerkiksi tuotesuunnittelussa.

    Dragon Mining suunnittelee kultakaivosta myös Valkeakosken Kaapelinkulmaan. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri on jättänyt kaivospiirihakemuksesta valituksen, joka on parhaillaan hallinto-oikeuden käsittelyssä. Suunnitteilla oleva Kuusamon Oulangan kansallispuistossa sijaitseva kultakaivos on myös Dragon Miningin hanke.

    Ohessa julkaisuvapaita kuvia leiriltä, joissa leiriläiset ottavat näytteitä Peräjärvestä ja muista Oriveden kaivoksen pilaamista vesistöistä.

  • Kivihiilestä eroon pääsy vaatii vielä työtä

     
    Sähköntuotantojohtaja Jukka Leskelä kirjoitti (HS Mielipide 15. 8.) energiateollisuuden ilmastotalkoista. Leskelän mukaan Suomeen ei olla rakentamassa yhtään voimalaitosta, jonka tarkoituksena olisi käyttää pelkästään fossiilisia polttoaineita. Ilmastonmuutoksen kannalta ei ole kuitenkaan oleellista, mikä on kivihiilen osuus voimalaitoksen kattilassa. Oleellista on se, paljonko hiiltä palaa yhteensä.
     
    Kivihiilen polttoa ei saada vähennettyä riittävän nopeasti, jos uusissa voimalaitoksissa biomassan seassa palaa hiiltä.
     
    Energiainvestoinnit ovat aina kalliita ja hyvin pitkäaikaisia. Nykyään rakennettavat voimalaitokset tuottavat energiaa vielä 2050-luvulla. Ilmastonmuutoksen edetessä huippuvauhtia meillä ei ole varaa investoida yhteenkään uuteen fossiilisia polttoaineita polttavaan voimalaan.
     
    Helsingissä suuria energiaratkaisuja tehdään seuraavaksi vuonna 2015. Kaupunginvaltuutetut päättävät tuolloin, millä elinkaarensa päähän tulevaa voimalaitoskapasiteettia korvataan. Huolestuttavaa on, että tällä hetkellä vaihtoehtoihin kuuluu voimalaitos, jonka polttoaiheesta jopa 60 prosenttia olisi kivihiiltä. Tämä vaihtoehto tarkoittaisi, että Helsinki polttaisi kivihiiltä vielä silloinkin, kun Suomen päästöjen pitäisi olla nollassa. Hallituksen energia- ja ilmastostrategiassakin linjataan, että kivihiilestä luovutaan voimalaitoskäytössä jo vuoteen 2025 mennessä.
     
    Leskelä on oikeassa siinä, että energiakenttä tarvitsee politiikan vakautta. Päättäjien on nyt annettava selvä signaali siitä, että kaikki uudet investoinnit tulee suunnata uusiutuvaan energiaan. Energiainvestoinnit kertovat konkreettisesti, haluavatko päättäjämme torjua ilmastokatastrofin.

    Hanna Hakko & kampanjakoordinaattori Laura Meller

  • Kehitysministeri ilman vaatteita

    Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämme jälleen 1890- tai 1930-lukua? Itse tein tänään aikamatkan.
     
    Maan ystävien mosambikilaisten kumppanit nimittäin törmäsivät erään pohjoismaisen kehitysministerin esittämään lupaukseen, joka muistutti menneistä ajoista. Ministeri kertoi aikovansa käyttää poliittista vaikutusvaltaansa Afrikassa “hankkiutuakseen eroon paikallisista kulttuureista ja perinteistä, jotka estävät afrikkalaisen maatalouden kehityksen”.
     
    Sitaatti on Tanskan kehitysministeri Christian Friis Bachilta tanskalaislehti Politikenin haastattelusta 9. elokuuta.
     
     
    Friis Bach kuvailee lehdelle, miten hänen ajamiensa reformien seurauksena nähdään “erittäin nopeita ja karuja muutoksia, joihin monet mantereella eivät ole varautuneet”. Se vie aikamatkaajan hieman läheisemmälle aikakaudelle, 1980- ja 1990-luvun rakennesopeutusohjelmien pariin. Esitetyt näkemykset olisi helppo leimata ministerin yksityisajatteluksi, elleivät Friis Bachin puheet näyttäisi monin paikoin kehityksen ja kehityspolitiikan kasvoilta juuri nyt.
     
    Näitä keinoja on kokeiltu aikaisemmin. Ne ovat johtaneet pahenevaan nälkään. Friis Bach haluaa esimerkiksi tehdä kylien yhteismaista yksityisomaisuutta Tanskan kahdessatoista kumppanuusmaassa. Näin siitä huolimatta että esimerkiksi YK:n ruokaturva-asiantuntija Olivier de Schutter on osoittanut tällaisten muutosten johtavan paikallisen ruokaturvan heikkenemiseen. 
     
    Afrikkalaiset kansalaisliikkeet ja -järjestöt reagoivat Pambazuka-nettilehdessä tanskalaisministerin kolonialistisiin näkemyksiin. Kansalaisyhteiskunnan ryhmittymien vastineen mukaan afrikkalaiset järjestöt “eivät aio sallia Afrikan taloudellista uudelleenkolonisaatiota. Ikinä.” Tanskalaisministeri ei heidän mukaansa voi päättää, että Afrikasta tehdään maailman vilja-aitta. 
     
    Toisin kuin Friis Bach näyttää uskovan, viljelijöillä eri puolilla Afrikkaa on keinot ruokkia alueensa väestö. Sen sijaan on outoa, että Tanskan kaltaisten länsimaiden hallitusten tuki tälle viljelijöiden toiminnalle on heikentynyt yli ajan. Maailmanpankin mukaan vuonna 1979 virallisesta kehitysavusta 18,4 prosenttia suuntautui maatalouteen. Vuonna 2004 vastaava luku oli enää 3,5 prosenttia. 
    Tuki haavoittuvassa asemassa oleville viljelijöille on vähä vähältä vedetty pois. Ei siis ihme, että Afrikan ruokaturvan perustan muodostavat pienviljelijät ovat vaikeuksissa. Kehitysyhteistyön onkin osoitettu useammin pikemminkin pönkittävän valtaapitäviä kuin vahvistavan heikoimmassa asemassa olevien ääntä. 
     
    Viime vuosina esiin ovat nousseet myös maakaappajat, jotka pyrkivät haalimaan maata omistukseensa vientituotanto- tai keinottelutarkoituksessa. Kehitysyhteistyön palvelukeskus julkaisi viime vuonna raportin, jossa näytetään miten esimerkiksi sokeriruoko- ja palmuöljyinvestoinnit johtavat viljelijöiden ja kylien resurssien anastukseen. 
     
    G8-maat edistävät jo täyttä vauhtia kiistanalaista kaupallista murrosta. Bill ja Melinda Gatesin säätiö ja pahamaineinen siemenyhtiö Monsanto ovat perustaneet AGRA-nimisen liittouman, joka edistää afrikkalaisen maatalouden kaupallistamista.  Tavoitteena on siirtää siemenviljan hallinta viljelijöiltäkasvuhakuisille monikansallisille yrityksille. Ruokaturva-asiantuntija de Schutter korostaa, miten tämä on afrikkalaisille viljelijöille pahin mahdollinen vaihtoehto. Kaupallisesta vientimaataloudesta hyötyvät eri ihmiset kuin he, joilta viedään maa, siemenet ja toimeentulo.
     
    Nyt perinteisten siementen ja kasvilajien omistus yritetään siirtää yksityisiin käsiin, pois viljelijöiltä ja heidän siemenpankeiltaan. GMO-kasveja viedään Afrikkaan kiihtyvällä vauhdilla, vaikka väitteet niiden tuottavuudesta ovat ylimitoitettuja. GMO:n puolesta 1990-luvun alussa esitetyt argumentit näyttävät tätä nykyä naurettavilta. GMO:n piti vähentää kasvimyrkkyjen tarvetta. Tosiasiassa ne ovat johtaneet valtavaan kasvimyrkkyjen lisätarpeeseen, koska rikkakasvitsopeutuvat nopeasti.  Syntyy uusia “superrikkakasveja”, joiden leviämisen hallitseminen voi olla hankalaa. Paikallisen ruokaturvan tai kestävän kehityksen kanssa niillä on vähän tekemistä.
     
    GMO-lajikkeet ovat suurelta osin vientihyödykkeiden tuotantoa. Lisäksi työvoimavaltainen pienviljely on todettu alaa kohden tehokkaammaksi viljelytavaksi kuin fossiilisia polttoaineita kuluttava agribisnes. Vaikka kiista GMO:n terveysvaikutuksista varmasti jatkuu, on vaikea ymmärtää mihin GMO-intoilijoiden optimismi perustuu, kun heidän 1990-luvun argumenteiltaan on viime vuosina empiirisesti pudonnut pohja alta.  
     
    Tanskan Christian Friis Bachin näkemykset ovat kolonialistisia. Afrikkalaisjärjestöt toteavat, että ne antavat kasvot surkealle kehityspolitiikalle, joka on suuntautunut afrikkalaisia perhe- ja pienviljelijöitä vastaan. Lisäksi paikalliset viljelijät vastustavat laajasti tätä kolonialismia. Juuri siksi on nyt tärkeä irtautua näistä pohjoismaisista näkemyksistä. Ne ovat myös sovittamattomassa ristiriidassa oikeusperustaisen näkemyksen kanssa, joka on toiminut Suomen ulkoministeriön majakkana vuodesta 2011.
     
     

    Lähetä siis sähköpostia ja ja pyydä Suomen kehitysministeri Heidi Hautalaa irtautumaan näkyvästi Friis Bachin näkemyksistä.

    Hautalalle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen heidi.hautala (at) formin.fi ja avustajansa tavoittaa osoitteesta laura.nordstrom(at) formin.fi. Suomen Maan ystävät allekirjoitti 21.8.julkaistun solidaarisuuskirjeen Pambazukassa näkemyksensä julkaisseille afrikkalaisjärjestöille.
     

    Otto Bruun

  • Näkökulma Turkin mielenosoituksiin

    Parhaillaan kiehuva Turkki on yksi niistä lukuisista maista, joissa kansalaiset eivät ole päässeet nauttimaan täysistä poliittisista ja kansalaisoikeuksista oikeastaan milloinkaan. Vaikka Turkissa on pidetty vapaita vaaleja vuodesta 1950 lähtien, maa ei ole ollut aidosti demokraattinen missään vaiheessa. Samaan aikaan kun vapaisiin vaaleihin siirryttiin, maahan kehittyi vaaleilla valitun parlamentin ja hallituksen ohelle rinnakkainen hallintajärjestelmä, jota on kutsuttu ”tasavallan vartijoiksi”. Nämä tasavallan vartijat muodostuivat armeijasta, oikeuslaitoksesta ja hallintokoneistosta. Ne pitivät viime kädessä lankoja käsissään ja vartioivat, että poliitikot tekivät niiden ideologiaan sopivaa politiikkaa. Näkyvimpiä väliintuloja olivat armeijan vallankaappaukset, joita oli vuosien 1960 ja 1997 välillä yhteensä viisi. Tasavallan vartijoiden valta kesti 2000-luvulle saakka. Vielä vuonna 2008 oli aivan hilkulla, että nykyinen valtapuolue AKP, jota vastaan tällä hetkellä protestoidaan, olisi suljettu ulos parlamentista tuomioistuimen päätöksellä  poliittisin perustein. 
     
    2010-luvun taitteessa tapahtui kuitenkin käänne: vanhan valtaeliitin valta alkoi murtua ja Recep Tayyip Erdoganin johtama AKP sai otteen vallasta ja,  kuten viimeisen viikon aikana julkaistut kuvat ja tarinat kertovat, pitää siitä kiinni kynsin, hampain, kyynelkaasuin, kumiluodein, pippurisumuttimin ja vesitykein. Viimeisten muutaman vuoden aikana AKP:stä on tullut enenevissä määrin herkkänahkainen politiikkaansa kohdistuvaan kritiikkiin, eikä se epäröi hiljentää kriitikoitaan. Toimittajien ja tutkijoiden pidätykset ovat yleisiä, ja yhdysvaltalaisen lehdistönvapausjärjestö CPJ:n mukaan Turkissa on tällä hetkellä eniten vangittuja toimittajia maailmassa. Toimittajat ilman rajoja –järjestön lehdistönvapauslistalla Turkki on sijalla 154. Tällä hetkellä meneillään olevat mielenosoitukset eivät myöskään suinkaan ole ensimmäisiä, joita poliisi on taltuttanut kovin ottein. Oxfordin yliopistossa työskentelevä turkkilainen tutkija Kerem Öktem on arviossaan Turkin nykyhallituksen tilasta lainannut lordi Actonia: ”Valta turmelee ja täydellinen valta täydellisesti.”
     
    Turkki on itselleni läheinen maa. Olen ollut Istanbulissa vaihto-opiskelijana ja viettänyt vaihtovuodenkin jälkeen maassa pari kesää, joten tapahtumien polttopisteessä olevat Taksimin aukio ja Gezi-puisto ovat tuttuja paikkoja. Tällä hetkellä kirjoitan gradua ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Turkissa. Välimeren alueen on ennustettu olevan yksi alueista, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin. Turkki on kolmen meren ympäröimä ja pahenevan kuivuuden ja aavikoitumisen lisäksi Turkin ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä kärsivän enenevissä määrin rankkasateista, tulvista ja myrskyistä. Vuonna 2005 on tehty tutkimus, jossa on mitattu kuolleisuuden ja eri muuttujien korrelaatiota ilmastoperäisten luonnononnettomuuksien, kuten myrskyjen, kuivuuden ja tulvien, yhteydessä. Yhdestätoista eniten henkilövahinkojen kanssa korreloivasta muuttujasta neljä liittyy terveyteen, kolme koulutukseen- ja neljä demokratian toteutumiseen. Demokratia vaikuttaa maan haavoittuvuuteen luonnollisesti lukuisin eri mekanismein. Demokratian ja haavoittuvuuden suhdetta voi hahmottaa esimerkiksi kuvittelemalla, että johonkin Turkin rannikkokaupunkiin iskisi raju tulva ja julkinen valta epäonnistuisi kansalaisten suojelemisessa. Tulevista tulvista selviytymistä jatkossa ei edistäisi yhtään, mikäli julkista keskustelua julkisen vallan toimista yritettäisiin tukahduttaa, mielenosoituksia estää ja kirjoittajia hiljentää.             
     
    Kun miettii Turkin viimeaikaisia tapahtumia ilmastonmuutokseen sopeutumisenkin kannalta, voisi kai todeta, ettei turkkilaisilla ole tällä hetkellä kovin hyvät kortit kädessään.
     
    Sunnuntaina 9. kesäkuuta kello 14 alkaen järjestetään tukimielenosoitus Turkin mielenosoittajille   lähtöpaikkana Elielin aukio. 

    Eija Kärkkäinen

  • Mehiläisten ja muiden pölyttäjien asialla neonikotonoideja vastaan

    Eu:ssa on meneillään monivaiheinen prosessi, jonka sai alkunsa komission esitys asettaa täyskielto neonikotonoideille ( maataloudessa käytetyille tuholaismyrkyille). Tällä hetkellä asia on jäissä, kun odotetaan muutoksenhakuprosessin etenemistä (jota esitettiin edellisessä äänestyksessä). Jos muutoksenhaku raukeaa, komission esitys tulee voimaan 1.7. Todennäköisesti muutosta tullaan kuitenkin hakemaan, ja tätä varten tuli tarve reagoida jollain tavalla täyskiellon kiellon puolesta.

    Taustalla on maailmalla n. 15 vuotta käynnissä ollut prosessi, jonka aikana on havaittu pölyttäjien vähentyneen voimakkaasti. Näistä mehiläiset ovat olleet näkyvimpiä, koska mehiläistarhaajat ovat kärsineet esim. USA:ssa ja Ranskassa mittavia taloudellisiakin menetyksiä. Em. maissa on myös syntynyt laajoja kansanliikkeitä vastustamaan tehomaataloudessa käytettäviä myrkkyjä, joista neonikotonoidit ovat tulleet korvaamaan aiempia, pyretriini-nimisiä valmisteita, jotka olivat pölyttäjäystävällisiä lyhyen hajoamisaikansa vuoksi. Edellinen suuri taistelu pölyttäjien puolesta käytiin 80-luvulla, jolloin orgaanisia fosforiyhdisteitä sisältävät myrkyt kiellettiin ja korvattiin pyretriineillä. Valitettavasti monet tuholaiset ovat tulleet resistenteiksi pyretriineille, ja nyt ollaan taas palattu ”kovempiin” myrkkyihin, uusiin neonikotonoideihin.

    Suomen kanta tulevissa äänestyksissä on käytännössä Maa- ja metsätalousministeriön käsissä, ja siellä valta on käytännössä ministeri Koskisella, jonka viime aikaiset lausunnot ovat olleet komission esitystä vastaan. Koskisen mukaan riittävää evidenssiä ei ole neonikotonoidien haitallisuudesta pölyttäjille, eivätkä haitat päde Suomen oloissa. Asiaa selviteltyäni (keskustelut tutkijoiden kanssa, raportit ja tutkimustulokset) sain selvitettyä sen verran, että neonikotonoidien haitallisuus ja yhteys mehiläiskuolemiin on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu kiistattomaksi. Myös muita syitä pesäkuolemille on löydetty, kuten virukset ja punkit, joten aina pesäkuolemat eivät ole myrkyistä johtuvia. Suomessa tutkimuksia ei ole tehty, joskin pesäkuolemat ovat mehiläishoitajien mukaan lisääntyneet viime vuosina. Tänä kesänä Suomeen saadaan käyttöön laitteet, joilla voidaan tutkia kuolemien syitä, ja myös neonikotonoidien yhteyttä kuolemiin.

    Neonikotonoidit ovat myrkkyjä, jotka vaikuttavat hyönteisiin solutasolla vaikeuttaen niiden suunnistamista ja kykyä tuottaa jälkeläisiä. Myrkyt ruiskutetaan (eli peitataan) kasveihin jo siementasolla tai ruiskutetaan taimien/täysikasvuisten kasvien päälle. Ministeri Koskisen perustelu Suomen erilaisilla oloilla perustuu siihen, että Suomessa myrkyillä peitatut siemenet ripotellaan maahan traktorin avulla, kun taas Euroopassa ja maailmalla ne suihkutetaan peltoon paineella, jolloin peittausaineet pölisevät. Tulevissa tutkimuksissa jää nähtäväksi, onko tällä merkitystä hyönteisten kannalta. Myrkkyjen ruiskuttaminen toimii kuitenkin samalla tavalla kaikkialla maailmassa, ja jos ruiskutuksia tehdään kukinnan aikaan, pölyttäjät ovat suuressa vaarassa. Tietoa siitä, kuinka paljon myrkkyjä ruiskutettan Suomessa, minulla ei ole. Viimeisimmässä uhanalaisten lajien arvioinnissa Suomessa käsitellyistä 219 mesipistiäislajista kuitenkin 71 (32,4%) arvioitiin uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi (Paukkunen 2010), joten syy huoleen on todellinen. Pölyttäjät ovat osallisina suoraan 30% meidän ruuantotannossamme, ja 80% kaikesta ruuasta on suoraan tai välillisesti pölyttäjien varassa.

    Kutsuimme Pauligin huvilalle, Maan ystävien vieraaksi 26.3. eri tahoja, jotka ovat mehiläis- ja pölyttäjäasioista huolissaan. Mukana oli SLL:n erityisasiantuntijat Tapani Veistola ja Jari Huhtala, jotka tiesivät mehiläis- ja maatalouden myrkkyasioista enemmänkin. Tapaamiseen tuli myös Helsingin seudun mehiläishoitajat ry:n puheenjohtaja Arto Koljonen, sekä muutama innokas yksityishenkilöaktiivi. Päätimme keskittää voimat ensimmäiseksi lausunnon kirjoittamiseen ministeri Koskiselle. Olemme olleet yhteydessä Luomuliittoon, joka lähti mukaan allekirjoittamaan lausuntoa, (heillä myös kokemusta kiistanalaisen rypsin luomuviljelystä Suomen oloissa) sekä lukuisiin tutkijoihin, joilta olemme tonkineet faktaa lausunnon taakse (toki Komissiollakin on varmasti vahvat perusteet esittää täyskieltoa), ja lisäksi lukuisat mehiläishoitajat ovat lähteneet mukaan aluejärjestöinä tai yksityishenkilöinä. Viikolla 16 lähtee lausunto ministeri Koskiselle, mutta totesimme SLL:n asiantuntijoiden kanssa, että meidän ympäristöjärjestöjen ei kannata tuota lausuntoa allekirjoittaa, vaan lausunto lähtee mehiläishoitajien, luomuviljelijöiden ja muutamien tutkijoiden nimissä. Voisimme miettiä, laittaisimmeko ympäristöjärjestöinä oman lausuntomme menemään esim. ympäristöministerin tueksi. Hän voisi ehkä herättää asiasta jotain keskustelua eduskunnassa.

    Seuraavaksi olemme järjestämässä tapahtumaa Harakan saareen 12.6. yhdessä  Aalto yliopiston yhteistyötahon melliferopolis-hankkeen ja Helsingin seudun mehiläisyhdistyksen kanssa. Tarkoitus olisi kutsua muutama mehiläis- ja pölyttäjäasioihin vihkiytynyt taho puhumaan, ja keskustella niin mehiläisistä, pölyttäjistä, tehomaatalouden myrkyistä kuin ruokaturvastakin.

    Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan toimintaan ja auttamaan jotenkin tiedottamisessa, kesäkuun tapahtuman järjestelyissä tai jossain muussa, ota yhteyttä! Voisimme myös järjestää leffaillan (katso traileri). Kourallinen innokkaita aktiiveja eri tahoilta onkin jo ottanut yhteyttä, tule sinäkin mukaan! Pölyttäjät (ja muutkin hyönteiset) ovat elämän ehto ja muistutus ihmiskunnalle siitä, että vaikka me ihmiset emme heti reagoisikaan valtaviin myrkkymääriin, joita maailmaan tuotamme, jokin meitä piempi, tuikitärkeä osa ekosysteemiä voi siitä tuhoutua ja herkkä systeemi joutua valtavaan kriisiin.

    Riika Huitti-Malka