Sähköstä on tullut viime vuosikymmeninä tärkeä väline globaalin etelän maiden kehityspolitiikassa. Laosin maaseudulla elämän koetaan muuttuneen sähkön myötä helpommaksi, kätevämmäksi ja tuotteliaammaksi.

“Mahtavin asia Maan päällä on Jumalan rakkaus ihmisen sydämessä ja toiseksi mahtavin on sähkö kotitaloudessa!” julisti tennesseeläinen maanviljelijä, kun sähköverkko 1930-luvulla laajennettiin hänen kyläänsä. Oli julistuksen alkupuolesta mitä mieltä tahansa, sähköistämisen roolia yhtenä merkittävimpänä teknologisena edistysaskeleena ei käy vähätteleminen: sitten keksimisensä 1880-luvun Euroopassa ja Yhdysvalloissa sähkö on kohentanut elinoloja ja mullistanut arjen kaikkialla, missä se on valjastettu kotitalouksien käyttöön.

Globaalissa pohjoisessa sähköstä on jo kauan sitten tullut itsestäänselvyys. Etelässä valtaosa etenkin maaseudulla sijaitsevista kotitalouksista on kuitenkin luottanut näihin päiviin saakka energiatarpeissaan lähiympäristöönsä. Tilanne on muuttumassa. Sähköstä ja modernista energiasta [1] yleisesti ottaen on tullut viime vuosikymmeninä tärkeä kehityspoliittinen väline. Sähkön suosio perustuu sen tarjoamiin valaistuksen kaltaisiin palveluihin. Niiden on todettu parantavan elinoloja ja tukevan maailmanlaajuisia tavoitteita, kuten köyhyyden vähentämistä [6]. Antropologi Tanja Wintherin sanoin sähköllä on siis väliä.

Uudesta teknologiasta arjen osaksi

Maailman köyhimpiin valtioihin kuuluva Laos sijaitsee Kaakkois-Aasiassa Mekong-joen varrella. Myös se on omaksunut sähkön kehityspolitiikkansa osaksi. Tahti on ollut ripeä: 16 vuodessa sähköistettyjen kotitalouksien osuus on noussut 16:sta (1995) 70 prosenttiin (2011). Päättäjät odottavat luvun lähentelevän 90 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Nopean sähköistämisen ansiosta Laosista on tullut kansainvälisten kehitysalan järjestöjen keskuudessa sähköistämisen mallimaa.

Laosissa sähköistämisbuumin kohteena ovat olleet erityisesti maaseutualueet. Vientianen provinssissa sijaitseva Feungin seutu kuuluu niihin. Sähkön valtaosa seudun asukkaista sai käyttöönsä kymmenisen vuotta sitten, kun kylät yhdistettiin kansalliseen sähköverkkoon. Tätä ennen osa kyläläisistä oli käyttänyt aurinkopaneeleja ja muita hajautettuja sähköntuotantotapoja. Verkon saavuttua kyliin käytännössä kaikki kuitenkin luopuivat hajautetuista ratkaisuistaan: ne eivät tehokkuudessaan vetäneet vertoja verkon tarjoamalle virralle.

Vuosikymmenessä moni asia on näkyvästi muuttunut. Sähköjohtoja ja -tolppia on ilmestynyt ympäristöön niin vuorilla kuin alavilla alueilla sijaitsevissa kylissä. Sähkölaitteitakin löytyy lähes joka kodista. Merkittävimmät muutokset on silti koettu kotitalouksien arjessa ja rutiineissa. Vaikutusvaltaisin sähkön tarjoamista palveluista on ollut sähkövalo. Kyläläisten odotusten mukaisesti se on mahdollistanut lasten opiskelun ja naisille kotitöiden teon iltaisin. Valon ansiosta naiset voivat myös käyttää enemmän aikaa myyntiin tekemiinsä kutomatuotteisiin. Tuotteista saatavat ansiot ovat näin naisten mukaan kaksinkertaistuneet. Samalla työtaakka on kasvanut, sillä sähkövalon myötä työpäivät jatkuvat pitkälle iltaan.

Sähkö on löytänyt tiensä arkisiin askareisiin myös vesipumppujen ja riisin käsittelyssä käytettävien koneiden muodossa. Koneiden myötä päivittäisten tarpeiden täyttämiseen kuluu vähemmän aikaa ja vaivaa. Jonkin verran sähköä hyödynnetään myös ruoanlaitossa ja säilytyksessä. Makutottumukset kuitenkin rajoittavat sen käyttöä, ja monet yhä valmistavat ruokansa polttopuin ja kokkaavat päivittäin. Tavat sopivat paremmin laosilaisen ruokavalion peruspilarin, tahmariisin, valmistukseen.

Vapaa-aikaan on sähköistämisen myötä ujuttautunut uusia rutiineja. Niistä suosituimpia ovat tuulettimen käyttö ja TV:n katselu. Jälkimmäisestä huvista nauttivat etenkin miehet, joilla on naisia vähemmän kotitöitä suoritettavanaan. TV:n vaikutus ei ole ollut yksiselitteisen positiivinen. Feungin seudulla sijaitsevien Sammuenin ja Nasengin kylien vanhimpien mukaan TV on tuonut mukanaan huonoja vaikutteita: joidenkin mielestä se on vienyt aikaa opiskelulta ja jopa ajanut nuoret huumeiden pariin.

Sähkön suuresta potentiaalista huolimatta kaikilla ei ole samanlaisia edellytyksiä sen hyödyntämiseen. Kylästä riippuen sähkön ja sähkövalon asentaminen Feungin seudulla maksaa jopa tuplasti perheen keskimääräisten kuukausitulojen verran. Sähkön käyttö ja lisälaitteet myös maksavat. Varallisuus vaikuttaakin vahvasti siihen, kuka sähköä pystyy käyttämään ja missä määrin.

Kylissä sähkön korkean hinnan aiheuttama epätasa-arvo on ratkaistu solidaarisuudella. Sähköä jaetaan sukulaisten ja naapurien kesken, jotta kaikki saisivat käyttää sitä edes jonkin verran. Sähköjohtoja yhdistetään talosta toiseen, vaikka toimintaa leimaa pelko ja huoli sähköjohtoja käsittelevien osaamattomuudesta. Sähkön hyödyt painavat lopulta usein vaakakupissa turvallisuutta enemmän.

Elintärkeä sähkö

Globaalissa pohjoisessa kasvava energiankulutus ei ole enää aikoihin tarkoittanut lisääntyvää hyvinvointia [3]. Laosissa ja monissa muissa globaalin etelän pienen energiankulutuksen maissa [4] [7] tilanne on toinen. Sähkö on tehnyt elämästä Feungin seudulla asukkaiden sanojen mukaan helpompaa, kätevämpää ja tuotteliaampaa, etenkin kotitöistä vastaaville naisille. Samalla virrasta on muodostunut merkittävä elinoloja ja elämänlaatua parantava tekijä – jopa askel ulos köyhyydestä. Moni kyläläinen epäilemättä yhtyisi tennesseeläisen maanviljelijän lähes 100 vuotta vanhaan julistukseen sähkön mahtavuudesta. Vahvistuksen saa myös antropologi Wintherin väittämä: sähköllä on todella väliä.

Laosin ongelmalliset patohankkeet

Mekong-joen varrella sijaitsevan Laosin vesivoimapotentiaali on suuri. Viime vuosina maa onkin ollut otsikoissa paitsi maaseudun sähköistämisprojektinsa myös patohankkeidensa vuoksi. Julkisten ja yksityisten toimijoiden omistuksessa olevien patojen tarkoitus on tuottaa sähköä vientiin naapurimaihin Thaimaahaan ja Vietnamiin. Samalla patojen odotetaan tuovan tuloja valtiolle ja sijoittajille. Xayaburin kaltaisiin suuriin patohankkeisiin kytkeytyy monia ekologisia ja sosiaalisia uhkia. Niihin lukeutuvat muutokset Mekongin ekosysteemissä, kalakantojen ehtyminen, jokirantojen puutarhojen ja metsien tuho, kokonaisten kyläyhteisöjen siirto pois patojen alta sekä kulttuurisesti tärkeiden hautapaikkojen menetys [2]. Joitain mainituista vaikutuksista on jo koettu Nam Likin ja Nam Songin patojen yhteydessä [5].

 

Lähteet

[1] Sähkön lisäksi modernilla energialla viitataan moderneihin polttoaineisiin, uuteen teknologiaan, mekaaniseen voimaan ja biomassan kestävään tuotantoon [6].

[2] ICEM. MRC strategic environmental assessment (SEA) of hydropower on the Mekong mainstream.

[3] Mazur, A. Does increasing energy or electricity consumption improve quality of life in industrial nations? Energy Policy.

[4] Mendieta Vicuña, D. ja J. Escribano Pizarro. Electricidad, desarrollo rural y buen vivir.

[5] Middleton, C, J. Garcia, ja T. Foran. Old and new hydropower players in the Mekong region: Agendas and strategies. Teoksessa Contested waterscapes in the Mekong region: Hydropower, livelihoods and governance.

[6] Modi, V., S. McDade, D. Lallement, ja J. Saghir. Energy and the Millennium Development Goals. United Nations Development Programme.

[7] Winther, T. The impact of electricity: Development, desires and dilemmas. Berghahn Books.

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin seudun ja yliopiston Maan ystävien Poimulehdessä #2 (2015).

Heidi Tuhkanen