Tilaa vaihtoehdoille kavennetaan kaiken aikaa, mutta toisenlainen maailma on edelleen mahdollinen! Ilmoittautuminen Suomen sosiaalifoorumiin on käynnissä 16.3. asti.
Toimintaohjeet tapahtuman järjestäjälle:
http://www.sosiaalifoorumi.fi/jarjesta-seminaari/menettelytapaohjeet/
Vuoden 2016 Sosiaalifoorumin teemoja ovat: Kestävä maailma ja ympäristö, Työ, tuotanto ja hyvinvointi sekä Rauha ja oikeudenmukaisuus. Järjestelyissä ovat mukana VVA ry, Hirundo, Rakennusliitto, Suomen Attac, Maan ystävät, Vasemmistonuoret ja PAND – Taiteilijat rauhan puolesta.
15. Suomen sosiaalifoorumi järjestetään yksipäiväisenä pop up -tapahtumana eri puolilla Helsinkiä lauantaina 16.4. Päivän päätteeksi järjestetään yhteiset iltabileet Cafe Mascotissa Neljännellä Linjalla.
Tervetuloa mukaan!
Lisätietoja:
Noora Kauppila
Suomen sosiaalifoorumin tiedottaja ja koordinaattori
www.sosiaalifoorumi.fi
www.facebook.com/sosiaalifoorumi
twitter.com/Sosiaalifoorum1
Maan ystävien hallitus kokoontui 27.2. Pauligin huvilalla talvisissa tunnelmissa. Kokous oli tavallista pitempi, sillä kävimme läpi erityisesti talousasioita. Taloudenhoitaja esitteli viime vuoden tilinpäätöksen ja se vahvistettiin.
Maan ystävien valtakunnallisen Kevätväentapaamisen päivämäärä ja paikka lyötiin lukkoon; väentapaaminen järjestetään 6.-8.5. Helsingissä. Mikäli haluat mukaan suunnittelemaan väentapaamista, ota yhteyttä ryhmat (at) maanystavat.fi. Kaikki ovat erittäin tervetulleita mukaan suunnittelemaan!
Liittymällä Maan ystävien jäseneksi tuet työtä ekologisesti kestävämmän, oikeudenmukaisemman ja demokraattisemman maailman puolesta. Tämän vuoden toiminnan painopisteet ovat ilmastopolitiikka, ydinvoiman vastainen toiminta, taloudellinen oikeudenmukaisuus (erityisesti vapaakauppasopimukset), veganismin edistämiseen keskittynyt ruokatoiminta, nuorten kannustaminen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja järjestön vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Maksamalla jäsenmaksun, annat tärkeän tuen tälle työlle.
Jäsenmaksun maksettuasi olet tervetullut maksutta kaksi kertaa vuodessa järjestettäviin väentapaamisiin, joissa on monipuolisesti mielenkiintoista ja viihdyttävää ohjelmaa, kuten paneeleja, seminaareja, retkiä ja työpajoja. Seuraava tapaaminen on toukokuussa 2016, Helsingissä. Mahdollisuuksien mukaan korvaamme jäsenille matkakulut koulutuksiimme ja tapahtumiimme ympäri Suomen, sekä tarjoamme ruuat ja majoituksen. Jäsenenä olet äänioikeutettu, ja pääset vaikuttamaan päätöksiin järjestön vuosikokouksissa.
Maan ystävien jäsenmaksu on 30€/(10€) vuosi. Halutessasi voit maksaa jäsenmaksua 50€ tai 100€. Lahjoitamme jokaiselle jäseneksi 31.3.2016 mennessä liittyvälle liittymislahjaksi kätevän kassin hienolla sorsapainatuksella! Kassi on väriltään musta, ja se on luomupuuvillaa. Tuotteella ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta.
Porin seudun Maan ystävät järjestää perinteikkään Lumiukkojen kapina -tapahtuman Porin torilla perjantaina 11.3. klo 10 alkaen. Ilmastokriisi etenee, ja viimeisen vuoden aikana on lyöty useampikin lämpöennätys, joihin epätoivoiset lumiukot haluavat kiinnittää huomion. Porin kaupungin toimesta torille toimitetaan puhdasta aurauslunta, josta rakennetaan lumiukkoja ja -akkoja sekä muita talvisia olentoja. Torilla voi tavata Maan ystävien jäsenistön lisäksi myös T.e.h.d.a.s ry:n taiteilijoita sekä lapsia kouluista ja päiväkodeista.
Kamppailu Fennovoiman ydinvoimalahanketta vastaan jatkuu! Ydinvoiman vastustajat kokoontuvat Pyhäjoelle Reclaim the Cape -toimintaviikolla 22.4.-1.5.2016. Maan ystävien ydinvoimatoimintaryhmä on mukana Tshernobylin muistopäivänä 26.4. järjestettävässä isossa toimintapäivässä.
Tapaus Fennovoima on tehnyt viime vuosien aikana selväksi, kuinka vähän tavalliset ihmiset voivat vaikutaa demokraattisten ja juridisten vaikutusväylien kautta, kun vastassa ovat valtioiden ja yhtiöiden taloudelliset intressit. Esimerkit maailmalta ovat kuitenkin osoittaneet, että ydinvoimaloita kuten muitakin ongelmallisia jättihankkeita on niiden voimakkaasta poliittisesta tuesta huolimatta onnistuttu pysäyttämään joukkovoimaisella kansalaistottelemattomuudella.
Pyhäjoen ydinvoimalahanketta on kritisoitu voimakkaasti siihen sisältyvistä taloudellisista riskeistä ja poliittista päätöksentekoa leimanneesta suhmuroinnista. Onkin mahdollista, että laput silmillä puutteellisin tiedoin Fennovoimaan lähteneet kunnat joutuvat vielä maksamaan kovan hinnan riskien realisoituessa, kuten ruplan kurssin edelleen heikentyessä sekä sähkön hinnan pysyessä Fennovoiman takuuhintaa alhaisempana. Monet kaupalliset toimijat ovat jo tehneet johtopäätöksensä Fennovoiman taloudellisista riskeistä ja irtautuneet tai pyrkineet irtautumaan hankkeesta. Fennovoiman ja Keskon tytäryhtiö Kestran välimiesmenettelyn ratkaisu saattaa avata ovia yhä useampien osakkaiden irtautumiselle.
Ydinvoimasta käydyssä keskustelussa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle pidemmän aikavälin ongelmat, jotka liittyvät keskeisesti ydinvoimaan energiamuotona. Näihin kuuluvat uraanimalmin louhimisen ja rikastamisen aiheuttama saastuminen, jatkuva suuronnettomuuden riski sekä ydinjätteen varastointiin liittyvät vakavat uhkakuvat. Fukushiman onnettomuus vuonna 2011 osoitti, etteivät edes kehittyneimmät teollisuusvaltiot ole suojassa pahimmalta mahdolliselta skenaariolta. Ydinjäte tulee olemaan uhka ihmiselle ja muulle luonnolle ainakin 250 000 vuoden ajan, eikä missään jätteen loppusijoitusratkaisuissa ole mahdollista ottaa huomioon vuosituhansien aikana todennäköisesti hyvin radikaalisti muuttuvia olosuhteita. On myös tiedostettava, että ydinvoima kytkeytyy tuotantomuotona talouskasvuideologiaan perustuvaan massateollisuuteen ja ylikulutukseen. Ihmisten ja luonnon hyväksikäyttöön perustuva elämänmuoto on jo nyt aiheuttanut peruuttamatonta tuhoa maapallolle. Pyrkimystä jatkaa massakulutusta pitämällä yllä energiaintensiivistä teollisuutta ydinvoimasähkön avulla ei voida hyväksyä.
Fennovoima muun ydinvoimateollisuuden tavoin markkinoi ydinvoimaa ratkaisuna ilmastokriisiin. Ydinvoimaloiden rakentaminen on kuitenkin hidasta sekä energia- eli siis myös päästöintensiivistä. Samoin uraanivarantojen huvetessa ja malmien köyhtyessä ydinpolttoaineen hankinta tulee vaatimaan yhä enemmän toimenpiteitä ja energiaa. Ainoa tehokas keino reagoida ilmastonmuutokseen on siirtyä nopeasti hajautettuun uusiutuvia hyödyntävään energiantuotantoon sekä etsiä uusia, vähäpäästöisiä tapoja järjestää yhteisöjen elämää.
Tervetuloa siis Pyhäjoelle huhtikuussa osallistumaan itselle sopivassa roolissa Fennovoiman pysäyttämiseen. Toimintapäivän lisäksi tarjolla on työpajoja, luentoja ja taitojen jakamista laajalla kattauksella, ja voit myös itse osallistua ohjelman järjestämiseen. Pyhäjoella viime vuoden huhtikuusta toimineen protestileirin aloitteesta käynnistyneessä Reclaim the Capessa ovat Maan ystävien ydinvoimatoimintaryhmän lisäksi mukana muun muassa Naiset rauhan puolesta -liike ja Hyökyaalto-verkosto.
Maanantaina 22 helmikuu 2016 – juuri käynnistyvien TTIP-neuvottelujen 12. kierroksen alla – 280 kansalaisjärjestöä ja verkostoa eri puolilta Eurooppaa ovat Yhdysvaltain ja Kanadan ryhmien tukemina vaatineet Euroopan komissiota ja Yhdysvaltain kaupallisia edustajia poistamaan välimiesmenettelyn (Investor State Dispute Mechanism, ISDS) ja sitä korvaavan ICS-menettelyn (Investor Court System) TTIP:stä, CETA:sta ja kaikista muista kauppasopimuksista. Asia palaa neuvottelupöytään kahden vuoden tauon jälkeen sen päädyttyä edellisellä kerralla umpikujaan.
Julkilausuman allekirjoittajat tuomitsevat Euroopan komission toimet ISDS-sääntelyoikeuden uudelleen nimittämiseksi. Myös ICS:ään sisältyvä sääntelyoikeus voisi merkittävällä tavalla rikkoa kansallisten hallitusten esimerkiksi kansanterveyttä, ympäristöä ja yhteiskuntaa suojaavia lainsäädännöllisiä oikeuksia. Keskeiset huolenaiheet, joiden vuoksi 145 000 vastaajaa sanoi TTIP:n ISDS-mekanismille ei Euroopan komission järjestämän julkisen konsultaation aikana, pätevät myös ICS-tuomioistuimeen. Näitä ovat:
• sekä ISDS ja ICS antavat laajamittaiset oikeudet ulkomaisille sijoittajille, mikä syrjii kotimaisia sijoittajia ja yhteisöjä ilman mitään näyttöä siitä, että ne hyödyttäisivät koko yhteiskuntaa.
• sekä ISDS että ICS voivat pakottaa hallituksia käyttämään miljardeja euroja veronmaksajien varoja yrityksille maksettaviin korvauksiin kansanterveyden, ympäristönsuojelun, työllisyyden tai muun julkishyödyllisen politiikan edistämisestä, julkishallinnollisista toimista ja jopa tuomioistuinten päätöksistä. Ne eivät takaa, etteivätkö yksityisten yritysten edut voisi vaarantaa yleisen edun nimissä harjoitettavaa politiikkaa.
• ISDS ja ICS eivät ole demokraattisten periaatteiden tai valvonnan alaisia. Parlamentit eivät voi muuttaa sääntöjä jälkikäteen;
• sekä ISDS että ICS heikentävät Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden omien tuomioistuinten oikeudellista toimintaa, sillä ulkomaiset sijoittajat voivat ohittaaa ne;
• sekä ISDS että ICS sivuuttavat sen tosiasian, että Euroopan, Yhdysvaltojen ja Kanadan oikeusjärjestelmät ovat täysin päteviä käsittelemään ulkomaisten sijoittajien riita-asioita yhtäläisellä ja yhdenvertaisella kansallisella lainsäädännöllä, joka koskee muitakin yhteiskunnan jäseniä.
Uusi ehdotus on ratkaisevassa määrin huonompi kuin nykyinen, jäsenmaiden erillisten investointisopimusten käytäntö, josta on mahdollista perääntyä. ICS:ssa sekä EU että sen jäsenvaltiot olisivat sidottuja TTIP- ja CETA-sopimuksiin, elleivät ne päättäisi erota Euroopan unionista. Mikäli sopimus allekirjoitettaisiin, TTIP:n sisältämä investointisuoja voisi valtuuttaa yli 47 000 yritystä kaikista 51 495 yhdysvaltalaisomistuksessa olevasta, EU:ssa jo nykyisin toimivasta tytäryhtiöstä hyökkäämään Euroopan politiikan ja hallinnon toimia vastaan.
Suomalaisista toimijoista julkilausuman ovat allekirjoittaneet: TTIP-verkosto, Attac ry, CRASH – Coalition for Research and Action for Social Justice and Human Dignity, Emmaus Aurinkotehdas ry, Maan ystävät ry, Maattomien ystävät ry, Hyvinvointivalion vaalijat ry, Maailmankauppojen liitto ry, Parecon Finland, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, Eetti ry, Tekniikka elämää palvelemaan ja Uusi Tuuli ry.
Helsingin yliopiston Maan ystävät yhdessä Maan ystävien ruokatoiminnan kanssa järjestivät tammikuun lopussa Tuulispään tuki -kansankeittiön. Tapahtumassa tarjoiltiin omenaista seitanpaistia kaurakermaperunoiden kanssa 3 euron suositushintaan. Vuonna 2012 perustettu Tuulispää on turvakoti tuotanto- ja muille maatilaeläimille ja tarjoaa kodin niin tehotuotannosta pelastetuille kuin muutoin kaltoin kohdeilluille eläimille.
Tunteikkaan ja ajatuksia herättelevän ohjelman veti Tuulispään perustaja Piia Anttonen. Hän kertoi turvakodin historiasta, jokaisen asukkaan toinen toistaan uskomattomimmista matkoista Tuulispään hoiviin ja niin naapureiden kuin muidenkin maatilallisten suhtautumisesta toimintaan. Kuulimme vuohien ovelista tempuista, jo ratsastus- tai kilpauransa päättäneiden hevosten karuista kohtaloista, ja sinikettu Oton valloittavasta koiramaisuudesta kissamaisia luonteenpiirteitä unohtamatta.
Piian kertomukset toivat niin perinteisistä kuin harvinaisemmista tuotantotiloilta pelastettujen eläinten persoonallisuudet esiin, ja samassa jälleen totuus tehotuotantoeläimien kohtelusta massana löi kasvoille. Tehotuotetun lihan tuotannossa tapahtuu väistämättä laiminlyöntejä, sillä eläimiä niiden lyhyen elämänsä aikana ei vain pysty kohtelemaan yksilöllisesti – eikä se ole tuotannossa tarkastelun keskiössäkään, vaan eläimet nähdään hyödykkeinä, ei tuntevina ja arvokkaina yksilöinä.
Lämminhenkinen tapahtuma veti puoleensa hurjan määrän Tuulispään tukijoita, ja tapahtuman tuotto olikin yli 600 euroa! Lähes täydellisesti onnistuneen tapahtuman tuotot lahjoitettiin kokonaisuudessaan Tuulispäälle. Isot kiitokset ovat ansainneet niin tapahtumaa tukeneet kävijät kuin myös Tuulispääläiset – työnne on mittaamattoman arvokasta!
Tällä kertaa HYMY tarjoaa harvinaislaatuisen näytöksen Jobin ja Ellardin dokumenttielokuvasta Movement (2015). Tuhannet nuoret ihmiset ympäri maailmaa kamppailevat ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta. Jotkut kampanjoivat, toiset ovat valinneet suoran toiminnan, kolmannet levittävät tietoisuutta taiteen keinoin. Heitä kaikkia yhdistää usko siihen, että planeetan puolesta on mielekästä laittaa itsensä likoon. Mutta keitä he ovat? Mikä heitä ajaa? Elokuvantekijät Ellard ja Job kulkivat Euroopan halki ja kuvasivat neljän nuoren ihmisen elämää saadakseen näihin kysymyksiin vastauksia. Lopputuloksena syntyi dokumenttielokuva Movement. Elokuva on englanninkielinen. Elokuvan nettisivut ja traileri: http://www.movement-movie.org/
Ruokalistalla on vegaanista pizzaa. Ruokaa on tarjolla klo 16:00 alkaen ja ohjelma alkaa klo 16:30. Osoite: Mannerheimintie 5 B, Helsinki, 7. kerros, Kupoli-tila.
Kupoli ei valitettavasti ole esteetön tila. Hissillä on mahdollista päästä ainoastaan kuudenteen kerrokseen. Viimeinen kerros on kuljettavissa ainoastaan portaitse. Kupolissa ei myöskään ole inva-wc:tä. Tarvittaessa ota etukäteen yhteyttä: helsinki [at]maanystavat.fi Tervetuloa!
Kupolin herkku on vuorotellen A-ryhmän, Anarkistisen Mustan Ristin, Autonomisten opiskelijoiden, Helsingin yliopiston Maan ystävien ja Rhythms of Resistancen järjestämä viikoittainen kansankeittiö, jossa on tarjolla vegaanista ruokaa ja monesti jotain ohjelmaa. Tietoa tulevista kansankeittiöistä löytyy Kupolin blogista: http://kupoli.wordpress.com/
– – – – –
Welcome to People’s Kitchen Kupolin herkku on Sunday, November8 at 4 p.m.!
This time HYMY will organise a rare screening of Job and Ellard’s documentary film Movement (2015). Thousands of young people across the globe are fighting for climate justice. Some campaign or do actions, others raise awareness through artistic work. What binds them all is their conviction that this planet is worth fighting for. But who are these people? What drives them? Filmmakers Ellard and Job travelled across Europe and portrayed four young people to find out. Their investigation resulted in this feature-length documentary ”Movement”! Website and trailer of the film: http://www.movement-movie.org/
On the menu we have vegan pizza. Food is served at 4 p.m. and the programme starts at 4.30 p.m. The film is in English.
Kupoli is located at Mannerheimintie 5 B, Helsinki (7th floor). Unfortunately, Kupoli is not an accessible space. You can get to the 6th floor by elevator but the 7th floor is accessible by stairs only. There is no accessible toilet in Kupoli either. In case you have any questions, please contact helsinki [at] maanystavat.fi.
A warm welcome!
The weekly vegan people’s kitchen Kupolin herkku is organized by A-ryhmä, Anarchist Black Cross, Autonomiset opiskelijat, Friends of the Earth at the University of Helsinki and Rhythms of Resistance Helsinki. For more info on kitchen events, please visit Kupoli’s blog: http://kupoli.wordpress.com/
Eläimillä on Suomessa hätä. Sadat tuhannet tuotantoeläimet elävät päivittäin oloissa, joita ei nykytietämyksen valossa enää pitäisi sallia. Esimerkiksi lypsylehmistä yli puolet elää suuren osan elämästään päästään kiinni kytkettyinä. Eläinsuojelulaissa tarpeettoman tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Silti säädökset sallivat, että porsaat voidaan kastroida ja vasikoiden sarvenalut polttaa ilman kivunlievitystä.
”Suomen eläinsuojelulaki on 20 vuotta vanha ja jäänyt auttamatta jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä. Tutkimustieto eläinten kyvyistä, tunteista ja tarpeista on lisääntynyt valtavasti. Lain tärkeimmät uudistusta vaativat kohdat koskevatkin eläinten käyttäytymistarpeita, kuten liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä sekä kivunlievitystä”, sanoo vs. toiminnanjohtaja Mai Kivelä Animaliasta.
Hallitusohjelmassa eläinsuojelua ei ole mainittu lainkaan eikä maataloustuottajille saisi sen mukaan aiheutua lisäkustannuksia tuovia velvoitteita tällä hallituskaudella. Haastavasta taloustilanteesta huolimatta on muistettava, että uusi eläinsuojelulaki tulee vaikuttamaan eläinten oloihin jopa seuraavat parikymmentä vuotta.
”Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa ei saa enää rakentaa uusia parsinavettoja ja Ruotsissa niiden rakentamista ei ole tuettu vuoden 2007 jälkeen. Tanska, Ruotsi ja Iso-Britannia ovat kieltäneet tiineytyshäkkien käytön kokonaan. Suurimmassa osassa EU-maita koirien tunnistusmerkintä ja omistajatietojen rekisteröinti on jo pakollista. Suomi on tippunut kehityksen kelkasta”, sanoo SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvist.
Eläinsuojelulain kokonaisuudistus aloitettiin jo vuonna 2011. Animalia ja SEY ovat olleet mukana lakivalmistelun ohjausryhmässä alusta alkaen. Ohjausryhmän työ päättyi vuoden 2015 lopussa ja laki kirjoitetaan valmiiksi viranomaistyönä vuoden 2016 aikana.
Animalia ja SEY aloittavat Eläinlaki-kampanjan, jonka tavoitteena on saada Suomeen eläinsuojelulaki, joka on Euroopan kärkeä. Kampanjassa kerätään allekirjoituksia vetoomukseen, jossa päättäjiltä vaaditaan korjauksia eläinsuojelulainsäädännön vakavimpiin epäkohtiin.
Eläinlaki-kampanjaa tukevat useat julkisuuden henkilöt kuten laulaja Anna Abreu, taiteilija Jani Leinonen ja kirjailija Katja Kettu sekä kymmenet järjestöt. Kampanjan suojelijana toimii Finlandia-voittaja, kirjailija Laura Lindstedt.
1. Eläinten on saatava toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Liikkumista rajoittavat parsinavetat ja emakkohäkit on kiellettävä. Samasta syystä turkistarhaus on lakkautettava kokonaan.
2. Kivuliaat toimenpiteet ilman asianmukaista kivunlievitystä ja kivun hoitoa on kiellettävä. Näitä toimenpiteitä ovat nupoutus eli sarvenalkujen polttaminen vasikoilla ja kastrointi porsailla, lampailla ja poroilla.
3. Viranomaisille on määrättävä velvollisuus kieltää jalostus, joka aiheuttaa eläimille rakenteellisia tai muita terveysongelmia.
4. Eläintuotantotiloilla ja teurastamoilla on otettava käyttöön kansalaisille avoin, säännöllinen ja tehokas valvonta.
5. Koirien ja kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tulee säätää pakolliseksi.
6. Luonnonvaraisten eläinten käyttö sirkuksissa ja delfinaarioissa on kiellettävä.
Usein ajatellaan, että kaikki, mitä valtio ja suuret yhtiöt kovasti haluavat, myös toteutuu. Siksi on turha pullikoida näiden himoitsemia megaprojekteja vastaan. Ydinvoiman historia todistaa kuitenkin päinvastaista: projektien epäonnistuminen on enemmin sääntö kuin poikkeus. Vastaavasti ydinvoimanvastaisten liikkeiden onnistuminen on tuiki tavallista.
Lähes välittömästi sen jälkeen kun USA oli muutamana vuoden 1945 sekuntina murhannut atomipommeilla yli 150 000 ihmistä ja samalla kun kymmenet tuhannet eloonjääneet jatkoivat kuolinkamppailuaan, alkoi maailmalle levitä huimia tarinoita vasta salaisuuksien verhojen takaa paljastuneen uuden teknologian satumaisista mahdollisuuksista. Suomessa ilmestyi vuonna 1946 yhdysvaltalaisen tiedetoimittajan David Dietzin ja suomalaisen fyysikon Risto Niinin kirja ”Atomienergia, Tulevaisuuden Voima”. Kirja ennakoi meidän aikaamme seuraavalla tarkkuudella: ”Kun autoilija nykyisin joutuu täyttämään autonsa bensiinisäiliön kahdesti tai kolmesti viikossa, hän voi tulevaisuudessa ajaa vuoden umpeensa vitamiinipillerin kokoisella energiamäärällä. Samankokoinen pilleri riittää myös talon lämmitykseen… Atomienergian aikakaudella kulta menettää nykyisen mahtiasemansa. Syy siihen on yksinkertainen. Atomienergian aikakaudella tiedemies voi kehittää tavan, jolla kultaa voidaan tuottaa tehdasmaisesti. Alkemistien vanha unelma valmistaa epäjaloista metalleista – esim. raudasta ja lyijystä – kultaa on toteutuva”.
Samaa rataa jatkoi 1950-luvulla muun muassa Disney-yhtiön elokuvana ja kirjana lukuisilla kielillä maailmalle levinnyt ”Ystävämme atomi”. Sen mukaan ”atomi” ratkaisee paitsi energia- myös ravinto- ja terveysongelmat ja kaiken kukkaraksi edistää vielä rauhaakin.
Todellisuudessa ydinvoiman alku kangerteli kovasti. Kesti vuosikymmeniä ennen kuin ydinvoimaloiden tilaaminen kaupalliseen käyttöön oli edes mahdollista. Ensimmäiset ydinreaktorit olivat sotilaallisia. Ne joko tuottivat plutoniumia pommeihin tai toimivat maailmanloppua varmistavien sukellusveneiden voimanlähteenä. Edellisistä kehitettiin muun muassa Tshernobyl-tyyppiset kanavareaktorit, jälkimmäisistä esimerkiksi Loviisassa ja mahdollisesti Pyhäjoella käytettävät painevesireaktorit.
Muutamia kaupallisia reaktoreita käynnistettiin jo 1960-luvun alussa, mutta vasta vuosikymmenen lopulla alettiin monissa maissa suunnitella huomattavaa ydinsähkön tuotantoa. Niinpä vuonna 1974 ennustettiin, että vuosituhannen vaihteessa Neuvostoblokin ja Kiinan ulkopuolella olisi käytössä ydinvoimaloita yli kolmen miljoonan megawatin edestä eli esimerkiksi yli 3000 tuhannen megawatin ydinvoimalaa. Todellisuudessa vuonna 2000 maailmassa oli entisten ja nykyisten reaalisosialististen maiden ulkopuolella vain 309 000 megawatin edestä ydinvoimaloita eli alle kymmenesosa ennustetusta. Koko maailmankaan ydinvoimaloiden lukumäärä tuhannen megawatin yksikköinä ei tuolloin yltänyt kuin 351:een.
Suurin osa ydinvoimahankkeista on pysähtynyt jo suunnitteluvaiheessa. Vuonna 1974 ilmestynyt valtion voimalaitosaluetoimikunnan mietintö uskoi Suomessa olevan lähitulevaisuudessa yli 30 ydinvoimalaa kymmenelle paikkakunnalle. Jos kaavailu olisi toteutunut esimerkiksi Suonenjoki ei olisi tunnettu mansikoistaan vaan megawateistaan.
Helsinkiläisiä yritettiin 1970-luvun loppupuolella saada innostumaan ydinvoimasta: Helsingin itä- tai länsipuolelle kaavailtiin suurta ydinvoimalaa ja itse Helsinkiin pienempää maanalaista reaktoria, joka olisi tuottanut kaukolämpöä. Asea-Atom oli keksinyt tälle mainion nimenkin: SECURE eli Safe and Environmentally Clean Urban Reactor.
Lukuisat ydinvoimahankkeet on pysäytetty silloin, kun jo yksityiskohtia suunnitellaan ja toimittaja on tiedossa. Esimerkiksi USA:ssa tällaisia lässähtäneitä atomiprojekteja vuosina 1975-2013 oli 59. Euroopassa näitä alkuunsa tyssänneitä hankkeita on pari kymmentä, joista noin puolet on Venäjällä.
On myös paljon ydinvoimalaprojekteja, joiden rakentaminen on aloitettu mutta jotka eivät silti koskaan valmistuneet. Pelkästään Yhdysvalloissa näitä ”Kankkulan kaivoja” on 38. Euroopassa tällaisia ydinvoimalaraunioita on 33, joista 13 sijaitsee Venäjällä. Osa näistä ehdittiin rakentaa varsin pitkälle: esimerkiksi espanjalaiset Lemoniz 1 ja 2 saatiin melkein valmiiksi ,ennen kuin hankkeista luovuttiin.
Ydinmielettömyyden muistomerkkeinä maailmassa seisoo ainakin neljä täysin valmista ydinvoimalaa, joita ei koskaan otettu käyttöön: ne ovat Itävallan Zwentendorf, Saksan Kalkar, Ruotsin Marviken ja Filippiinien Baatan. Lisää ydinraunioita on syntynyt, kun monen ydinvoimalan käyttö on keskeytetty paljon ennen kuin suunniteltu käyttöikä on päättynyt.
Ydinvoimaloihin liittyvä teknosysteemin epäonni ja ihmisten onni koskee myös muita ydinvoiman tuotantoketjun laitoksia. Esimerkiksi lukuisista suunnitelluista uraanikaivoksista on luovuttu. Etelä-Saksan Wackersdorfiin alettiin vuonna 1985 rakentaa suurta ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitosta. Ankaran vastustuksen ansiosta siitä kuitenkin luovuttiin vuonna 1989. Siihen mennessä suunnittelu ja rakentaminen olivat maksaneet noin 10 miljardia Saksan markkaa eli nykyrahassa 8,7 miljardia euroa.
Yhdysvalloissa ”tulevaisuuden voiman” saldo on seuraava: Vuosina 1953-2007 tilattiin 253 ydinvoimalaa. Niistä lähes puolesta eli 48 %:sta luovuttiin ennen niiden valmistumista. Tilatuista 11 % jouduttiin sulkemaan ennenaikaisesti. 14 % oli vähintään vuoden pysähdyksissä. Valmistuneita ja suhteellisen luotettavasti toimineita voimaloita oli alle kolmasosa eli 27 %. Vuonna 1985 talouslehti Forbes kirjoitti: ”USA:n ydinvoimalaohjelma on taloushistorian suurin liikkeenjohdon katastrofi… Vain sokeat ja puolueelliset voivat ajatella, että siihen uhrattu raha on ollut hyvä sijoitus.”
Miksi sitten valtaosa ydinvoimahaaveista on jäänyt toteutumatta? Ydinvoimaloilla on ollut kolme ankaraa vastustajaa: todellisuus, talous ja yhteiskunnalliset liikkeet.
Ydinvoimahaaveet ovat perustuneet todellisuutta koskeviin malleihin kuten kaikki tekniset projektit. Mallit eivät kuitenkaan ole todellisuus, joka on rajattomasti monimutkaisempi ja monitasoisempi kuin mikään ihmisten siitä tekemä malli. Kun muutaman fysiikan osa-alueen pohjalta tehdyt mallit kohtaavat esimerkiksi materiaalifysikaalisen, biologisen, psykologisen ja sosiologisen todellisuuden, kaikki ei suju lähimainkaan niin kuin malleissa on oletettu. Käytännön toteutus osoittautuu niin vaikeaksi tai vaaralliseksi, että projekti täytyy hylätä.
Tietenkin sama mallin ja todellisuuden välinen ristiriita kohtaa muitakin teknisiä projekteja, mutta ydinvoimalan monimutkaisuus ja pitkä rakennusaika kärjistävät ongelman. Vaikka esimerkiksi uuden autotyypin suunnittelijat eivät tiedäkään, miten auto toimii käytännössä, asia voidaan jotenkuten hallita, koska autosta voidaan valmistaa lukuisia koekappaleita ja prototyyppejä, joiden toimivuutta testataan rasittamalla niitä erilaisissa olosuhteissa. Käytännön kokemusten perusteella tehdään piirustuksiin muutoksia, ja vasta sitten auto otetaan sarjavalmistukseen. Lisää käytännön tietoa auton valmistaja saa, kun tuhansille samanlaisille autoille sattuu mitä erilaisimpia haavereita ja onnettomuuksia.
Ydinvoiman kohdalla käytännön kokemusta ei tällä tavalla voi kerryttää, vaan lähes kaikki ydinvoimalat ovat enemmän tai vähemmän prototyyppejä. Toisaalta ydinvoimalaa ei voi testata poikkeuksellisissa käyttötilanteissa, koska seuraukset voivat olla hirveät. Tshernobylin neljännessä reaktorissa tällaista testiä yritettiin 26.4.1986.
Toinen ydinvoimahaaveiden rikkoja on talous. Kyse ei ole markkinatalouden, suunnitelmatalouden tai jonkin muun talousmuodon lainalaisuuksista, vaan jostain perustavammasta. Ydinvoimala ei ole kirkko tai temppeli, joka pitää saada valmiiksi maksoi mitä maksoi. Voimalasta on tarkoitus saada sähköä, joka voidaan tuottaa muullakin tavalla tai monesti jättää tuottamattakin, koska ilman sähköäkin ihmiset voivat elää. Kun ydinvoimaloihin on reaalitodellisuuden kohtaamisen jälkeen liitetty yhä uusia turva- ja apujärjestelmiä, niiden rakentaminen on alkanut viedä kohtuuttomasti resursseja niistä tulevaisuudessa mahdollisesti saatavan sähkön arvoon nähden.
Ydinvoimahaaveen ja todellisuuden törmäyksen havaitseminen saatikka sitten havaitsemisesta seuraava kurssin muutos eivät ole kuitenkaan itsestään selviä. Yhteiskuntamme ovat erittäin byrokraattisia ja epädemokraattisia. Institutionaalinen korruptio on yleistä, ja yhtiöiden edustajat voivat helposti vaikuttaa omaksi edukseen elimiin, joiden on tarkoitus säädellä niiden toimintaa. Näistä syistä ihmisten laajalti jakamien arvojen kannalta yhteiskuntamme viralliset instituutiot ovat paljon tyhmempiä ja järjettömämpiä, kuin ihmiset keskimäärin. Siksi ydinvoimajärjettömyyden havaitsemiseen ja vielä enemmän tarvittavan kurssinmuutokseen on tarvittu yhteiskunnallisia liikkeitä. Liike on ihmisten yhteiskunnallisuuden tai itse yhteiskunnan uudelleen rakentamista alhaalta päin. Hyvässä lykyssä näin syntyvät yhteiskunnalliset prosessit ovat älykkäämpiä ja viisaampia kuin ihmiset keskimäärin.
Ydinvoimanvastainen liike – kuten muutkin menestykselliset liikkeet – ei ole ollut muusta yhteiskunnasta erillinen. Se on toiminut sekä virallisten instituutioiden ulkopuolella että niiden sisällä. Siksi on mahdoton sanoa, kuinka paljon ydinvoimahaaveiden särkymisestä on liikkeiden, talouden tai todellisuuden vaikutusta.
Joka tapauksessa hyvin monen pysäytetyn ydinvoimalaprojektin kohdalla liikkeiden vaikutus on ollut aivan ratkaiseva. Näitä liikehistoriaan jääneitä, toisenlaisen maailman mahdollisuudesta muistuttavia kamppailupaikkoja ovat muun muassa Bodega Bay ja Black Fox Yhdysvalloissa, Wyhl ja Kalkar Saksassa, Kaiseraugst Sveitsissä, Zwentendorf Itävallassa, Lemoniz Espanjassa, Żarnowiec Puolassa, Maki Japanissa, Baatan Filippiineillä ja Inkoon Kopparnäs Suomessa.
